Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     ATR:llä Helsingistä Tampereelle


Finnair on juuri siirtämässä ATR-laivastoaan Viroon perustamansa tytäryhtiön alaisuuteen. Vaikka itse koneet eivät Suomen liikenteestä poistukaan, on tämä selvä merkki kehityksen kulusta maassamme: Pienehköt potkuriturpiinikoneet eivät juurikaan tuota tulosta harvalukuisessa maassamme ja tämän vuoksi niiden käyttö täytyy järkeistää. Ne joko poistetaan tai ne siirretään pienempien operaattoreiden alaisuuteen. Muutoksen alla päätin tarttua tilaisuuteen ja lensin elämäni ensimmäisen kerran Finnairin ATR-72-koneella Helsingistä Tampereelle. Seuraavassa tuntemuksia lennolta.



Olin juuri saapunut Rovaniemeltä Finnairin lennolla ja kävelin Helsinki-Vantaan kotimaan terminaalissa lähtevien lentojen monitoria etsien. Takana oli reilun tunnin mittainen lento Pohjois-Suomesta ja edessä olisi vielä lyhyt pyrähdys Tampereelle Finnairin ATR-72-koneella - ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin odottanut ensimäistä ATR kyytiä jo pitkän aikaa ja nyt sen aika näytti olevan. Lähtevien lentojen monitori löytyi ja se kertoi koneeni portin olevan 20. Koneen lähtöön oli aikaa vielä noin 50 minuuttia, joten aikaa oli vielä riittävästi koneiden kuvaamiseen. Niinpä toteutin harrastustani vielä tovin. Hetkisen kuluttua lentoni kuulutettiin ja siirryin lähemmäs lähtöporttia. Vasta nyt huomasin, että portti 20 oli jaettu ulkomaan ja kotimaan terminaalin kesken siten, että molemmista terminaaleista oli yhteys samalle portille mutta kulku terminaalista toiseen oli luonnollisesti kuitenkin estetty. Portti 20 oli kotimaan terminaalista nähtynä portin 19 takana eikä Tampereelle suuntaavasta OH-KRH:stä näkynyt tämän vuoksi muuta kuin peräsin. Kuvaaminen sopi siis unohtaa. Otin laukkuni ja marssin kohti konetta, jyrkästi alaspäin viettävää matkustajasiltaa pitkin.

8000 jalkaa, nousussa kohti lentopintaa 120. Noin 10 NM PIVAK:n reittipisteelle. (klikkaa suureksi)
Ohjaamo nousun aikana
Ensimmäinen reaktio koneesta oli harvinaisen postitiivinen. Matkustamo ei ollutkaan yhtä pieni sillipurkki kuin mitä Saab 340 oli vaan tilaa oli varsin mukavasti ja kone näytti jopa suhteellisen suurelta. Matkustamo oli hyvin lähellä maan pintaa ja vaikutelma oli enemmänkin Cessna- kuin Airbus-tyyppinen mutta sisustus ja yleisilme oli ennen kaikkea positiivinen. Matkustajat asettuivat nopeasti aloilleen ja kone oli tuota pikaa lähtövalmis. Ovet suljettiin ja matkustamohenkilökunta suoritti viimeisiä tarkastuksiaan. Seuraavaksi oli vuorossa moottoreiden käynnistys. Ensimmäisenä yskähti käyntiin numero ykkönen ja tuota pikaa heti perään numero kaksi. Välittömästi moottoreiden käynnistyttyä lentäjä käänsi lapakulmat negatiiviselle asetukselle ja kone ryhtyi peruuttamaan tasaisesti pois lähtoportilta. Hetki peruuttelua, jonka jälkeen pysähdys ja tämän jälkeen kone lähti suunnistamaan kohti kiitotietä, joka tulisi olemaan 22 ja tarkennettuna "intersection Y", joka riitti mainiosti ATR-kokoluokan koneelle. Kone saavutti rullausteiden risteyksen hetkessä, josta torni selvitti koneemme lentoonlähtöön kiitotieltä 22 intersection jenkin kautta.

Näkölähestymässä kiitotietä 06, kaarrossa perusosalta loppuosalle. (klikkaa suureksi)
Lähestymässä kiitotietä 06
Lentäjä ohjasi koneen tyynesti kiitotielle, jonka jälkeen alkoi tasainen tehonlisäys. Lentoonlähtotehot nousivat hetkessä ja ATR:n sisämelu muuttui hetkessä korvia huumaavaksi. Ei todellakaan voinut puhua mistään hiljaisesta lentolaitteesta. Kone irtosi maasta suhteellisen lyhyen nousukiidon jälkeen, lensi hetken kiitotien suuntaisesti, jonka jälkeen 2,1 merimailin kohdalta aloitti kaarron oikealle kohti Vihdin VOR:ia. Laipat tulivat sisään ja varsinainen matkalento-osuus alkoi. Hetken lennon jälkeen Helsingin tutka antoi selvityksen suoraan PIVAK:n reittipisteelle, mikä lyhensi lennettävää matkaa karvan verran. Nousu jatkui noin 190 solmun nopeudella ja matkalentokorkeus 12000 jalkaa saavutettiin lähestulkoon PIVAK:in päällä. Lennonjohto vaihtui Tampereen alueeksi ja PIVAK:ilta käännyttiin varsinaiselle reittiviivalle kohti Tamperetta, G44:lle, jota pitkin jatkettiin kymmenisen minuuttia kunnes aluelennonjohto selvitti koneen alaspäin. Yhteys Pirkkalan torniin, joka selvitti koneemme entistä alemmas. Pian lentäjä sai näkyviin Tampereen kentän ja lennonjohto selvitti koneemme näkölähestymään kiitotietä 06 hyvien olosuhteiden vallitessa. Kone lähestyi kenttää tasaisesti ja lentäjä liittyi perusosalle oikeanpuoleiseen laskukierrokseen, varsin lyhyeen sellaiseen suurempiin koneisiin verrattuna. Laippoja tuli lisää tasaisesti ja heti perään laskuteline. Tiukka kaarto loppuosalle ja kiitotie 06 loisti kirkkaana edessä auringon paistaessa suoraan koneen
Koneen matkustamo lennon jälkeen. (klikkaa suureksi)
matkustamo
takaa. Torni antoi laskuluvan ja hetkeä myöhemmin ATR-72 koskettin Tampere-Pirkkalan kiitotietä. Rullaus asematasolle, jossa seisoi toinen samanlainen ATR sekä rahti Boeing 727.

Kone pysähtyi, moottorit sammuivat ja ihmiset nousivat ylös penkeistään. Koneen ovat avattiin ja ihmiset pääsivät valumaan ulos koneesta kuka aikomuksenaan mennä kotiinsa kuka johonkin muualle. Itse jäin koneeseen viimeiseksi ja pyysin luonnollisesti luvan ottaa pari kuvaa tyhjästä matkustamosta. Näppäilin kuvat, kiitin kohteliaasti ja astuin ulos koneesta, pari vaivaista porrasta. Terminaalin edessä pysähdyin vielä ottamaan kuvan uljaasta ATR-72-201 OH-KRH:sta, joka kiilteli upeasti laskevan auringon säteissä. Hieno peli sekin oli.

ATR-kyyti oli varsin mukavaa Saab 340 -koneeseen verrattuna. Kone oli sisätiloiltaan erinomainen ja hyvin tilavan tuntuinen eikä mikään epäkohta jäänyt erityisesti mieleen. Matka sujui ongelmitta ja ainoa ikävä puoli koko lennolla oli koneen meluisuus, jolle luonnollisesti on hankala tehdä mitään. Itse olen tyytyväinen, että tulin kokeneeksi kyseisen konetyypin ennen kuin se on liian myöhäistä ja suosittelen ATR-lentoa kokemuksena muillekin. Taas on uusi konetyyppi kalastettu. OH-KRH OH-KRH kiilteli upeasti laskevan auringon säteissä.


PL - 2001


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5