Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

1.     Anssi Lisko - lentäjän jalanjäljillä

Anssi Lisko
17-vuotias Anssi Lisko on yksi niistä nuorista miehistä, jonka isä työskentelee monien haaveammatissa, lentäjänä. Lapsuusajoista saakka Anssi on seurannut isän uran vaiheita ilmojen tiellä, ja nyt Anssi paljastaa mitä vaikutuksia isän ammatilla on nuoren miehen elämään ollut. Onko lentäjän ammatin läheinen seuraaminen saanut miehen itsensäkin innostumaan ilmailusta vai onko lentäjän työ näyttänyt huonot puolensa?


1. Minkälainen vaikutus isäsi lentäjän ammatilla on ollut varhaiselämääsi?

Ehkä näkyvin vaikutus omaan varhaiselämääni oli ilmailusta itse kiinnostuminen. Koulussa kuvaamataidontunneilla tuli piirreltyä monet eri lentsikat sekä lentokentän pohjapiirustukset. Ehkä ala-aste iässä kiinnostuminen oli lähinnä lentokoneita kohtaan, mikäpä tekninen vempain ei pientä poikaa kiinnostaisi. Kuitenkin lentämisessä on aina ollut omaa hohtoa. Koulukavereilta tulikin usein teräviä kommentteja, kun pikku-Anssin katse kääntyi taivaalle lentokoneen lentäessä koulun pihan yli. Ilmailufriikki taisin olla siis jo pienestä pitäen.


2. Entä myöhempään elämääsi? Oletko oppinut paljon ilmailusta?

Kyllä olen. Isän ammatti on todellakin antanut mielettömän määrän tietoa, ja sitä kautta lisää innostusta ilmailuun. En varmasti olisi yhtä kiinnostunut ja fanaattinen virtuaali-ilmailija kuin nyt olen, mikäli isäni ei olisi lentäjä. Nykyään isän lentäjänä oleminen vaikuttaa innostukseeni aika tavalla konkreettisemmin kuin pienenä. Nykyään kysymykset ovat pikkutietoa lentokoneen manuaalista, entisten ”mikä toi on?” kysymysten sijaan.


3. Mitä kaikkea olet kokenut isäsi ammatin kautta?

7-vuotias Anssi opettelemassa isän jalan jäljille DC-9:n ohjaimissa. (klikkaa suureksi)
Anssi
Parhaiten mieleen on jäänyt eräs Amsterdamin matka jolloin isäni lensi vielä DC-9:ä. Istuin koko matkan ysin ohjaamossa pienellä ”pillerijumpparilla”, ja katselin ympärilleni ihmeissäni. Olin tuolloin todella pieni, joten en muista juuri yksityiskohtia, mutta yleisesti tuo matka on jäänyt jotenkin erityisen lämpimänä mieleen. Toinen hyvä muisto oli ensimmäinen matkani MD-11:ssa, jolloin pääsin vielä kiertämään konetta Helsinki-Vantaan platalla isän kanssa. Olin tuolloinkin vielä aika pieni, ja MD-11 ykkösmoottori oli pienelle ihmiselle vaikuttava kokemus. Myöskin pienempänä pääsin silloin tällöin isän mukana DC-9 simulaattorin, isän toimiessa DC-9 kouluttajana. Simulaattorikäynti oli aina kokemus, enkä nykyäänkään pistäisi pahakseni jos isäni olisi vaikka MD-11 kouluttaja… Eräs mainitsemisen arvoinen asia on vielä isän kautta saatu TET-työpaikka Finnairin koulutuskeskuksessa, sekä tietenkin liput viimeiselle ysilennolle ja osallistumisoikeus lennon jälkeisiin seremonioihin LEKO-7 hallilla...


4. Mikä on ollut hienoin kokemus?

Kaikkein hienoin kokemukseni oli eräs lähestyminen New Yorkiin MD-11:n jumpparilla. Oli kaunis aurinkoinen päivä, ja New Yorkissa oli melkoinen tohina päällä. Laskuun oli käytössä radat 13R ja 13L. Korkealta oli komeat näkymät New Yorkin ylle, kenttä näkyi jo kaukaa, radio kävi koko ajan ja koneen Navigation Displaylla muiden koneiden vaaleansiniset salmiakinmuotoiset symbolit kertoivat karua kieltään liikenteen määrästä. Vektoreiden aikana lensimme miltei puljaa hieman matalammalla lentäneen KLM:n B747-400:n kanssa. Se olikin näky! No, loppujenlopuksi lähestyimme kiitorataa 13R kuuluisaa Canarsie-lähestymistä pitkin (90 asteen kurva lyhyelle finaalille), ja isän suoritus tuossa lähestymisessä oli todella mieleenpainuva kokemus. Muistan edelleenkin sen tunteen, kun näin kuinka vajaan parinsadan tonnin painoinen möhkäle taipui täydellisesti lyhyelle finaalille. Finnairin lentäjien ammattitaito tekee aina vaikutuksen!


5. Mitä huonoja puolia näet siinä, että isä on lentäjä?

Huonoja? Heh, no onhan toki niitäkin. Epäsäännölliset työajat on ehkä suurin niistä. Pienempänä varsinkin isän lentäessä ysillä, olivat hänen työaikansa välillä todella epäsäännöllisiä. Harvemmin isä oli kotona niin että oltaisiin voitu tehdä jotain yhdessä. Iän myötä myös joskus on tullut epävarmuutta turvallisuudesta, ja etenkin SARS-epidemiat sekä muut taudit ja terrorismi ovat välillä aiheuttaneet ikäviä tuntemuksia.


6. Onko isäsi ammatti saanut sinut haaveilemaan lentäjän urasta? Jos on niin oletko saanut paljon valmennusta kotona?

Anssi haaveilee myös päätyvänsä jonain päivänä lentäjäksi. Taustatietoa alasta miehellä ainakin jo on. (klikkaa suureksi)
Anssi
Lentäjäksi tai lennonjohtajaksi olisi joskus tarkoitus päästä. Valmennusta on kyllä tullut vähintäänkin tarpeeksi, mutta näin nuorella iällä ei valitettavasti välttämättä osaa vain ottaa kaikkea sitä kunnolla kuuleviin korviinsa. Ohjeita on lähinnä tullut terveyden ylläpidon sekä kouluhommien suhteen. Matematiikka ja fysiikka pitäisi käydä huolella läpi, tietenkään englantia unohtamatta. Myös muissa aineissa tulisi omata hyvät arvosanat, lentäjäksi kun otetaan hakijoita jotka suostuvat tekemään p***ahommatkin kunnolla.


7. Millä tavalla itse harrastat ilmailua nykyisin?

No eniten ilmailuharrastus näkyy virtuaali-ilmailuna. Olen SVIL ry:n toimihenkilö ja jäsen, sekä olen myös mukana Virtual Finnairissa. Muuten harrastus näkyy koneiden spottaamisena, muovimallien tekemisenä jne.


8. Oliko isästäsi hyötyä Virtual Finnairin koulutuksessa? Entä muussa FS-lentelyssä?

En suoranaisesti sanoisi että isästäni olisi ollut erityistä apua. Kun liityin VF:n koulutukseen, olin kyllä jo aika perillä VF:ssä opetettavista asioista. Muussa FS-lentelyssä isän apu on tullut pitkällä aikavälillä. Kun ongelmia on tullut eteen, on kysytty iskältä. Mutta en sentään ole mitään erityistä kotiopetusta tai yksityislentotunteja isältäni saanut.


9. Oletko saanut isäsi innostumaan Flight Simulatorista?

En. Taitaa saada tarpeekseen töissä tietokoneella leikkimisellä. =)


10. Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi niin oman elämäsi kuin myös ilmailuharrastuksesi osalta?

Toivotaan että joskus vielä valmistun Suomen Ilmailuopistosta Ammattilentäjäksi. Tällä hetkellä keskityn kuitenkin vain koulunkäyntiin ja harrastuksiin… Tyttöystävää myöskään ei sovi unohtaa. Virtuaali-ilmailu on harrastus minulle siinä missä jollekulle toiselle koripallo on harrastus, ja tulen harrastamaan sitä varmasti vielä pitkään. Muutenkin olen varma että ilmailu tulee olemaan aina lähellä sydäntäni, ei väliä mikä minusta sitten loppujenlopuksi isona tuleekaan.


Pekka Lehtinen - 1/2004


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5