Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

Lapin lumojen Ivalo

   Kenttäesittelyssä-palstalla esitellään kotimaan lentokenttiä, joille Virtual Finnair liikennöi. Tarkoituksena on esitellä ensin kaikki kotimaan kentät, jonka jälkeen siirrytään esittelemää yhtiön ulkomaan kohteita.
   Tässä numerossa esitellään Suomen pohjoisin lentoasema, joka on olemassaolollaan luonut perustan ympäristönsä matkailulle - koko Hammastunturin erämaan alueelle. Ivalon lentoasema ympäristöineen pitää sisällään merkittävän määrän historiaa, sekä nykyisessä muodossaan suuren määrän Lapin eksotiikkaa. Jo pelkästään ympäröivä luonto saa lentoaseman osoittamaan monikasvoisen kauneutensa. Luonnon poikkeukselliset piirteet ovatkin olleet kentän olemassaolon elinehto jo vuosikymmenten ajan tuhansien vuosittaisten turistien saapuessa ihailemaan Lapin kauneutta ja kulkiessa lentoaseman kautta saaden siitä usein ensimmäisen mielikuvansa Suomen kauneudesta. Mikäpä siinä, kyllähän pohjoisessa kentässämme riittää ihailtavaa jopa meille suomalaisille. Ivalohan on Lapin helmi, väitetään.





Kehitys

Vaikka varsinainen lentoliikenne käynnistyikin Ivalossa vasta vuonna 1950, oli kentän historiassa ehtinyt tapahtua tätä ennen jo paljon. Ivaloa nimittäin kaavailtiin Aero Oy:n Petsamon linjan välilaskupaikaksi jo vuonna 1937, mutta sotien vuoksi hanke ei koskaan toteutunut. Vuonna 1943 saksalaiset sotilaat aloittivat kentän rakentamisen ja saivatkin sen valmiiksi, mutta tuhosivat sen kuitenkin perusteellisesti vetäytyessään Lapista vuonna 1945. Ivalon lentokentän kohtalo näytti siis tässä vaiheessa huonolta. Kentän pelastukseksi osoittautui kuitenkin Lapin kullan löytyminen ja sitä seurannut kultaryntäys, jonka seurauksena lentäjä Jukka Lindström kunnosti Ivalon kentän käyttökelpoiseksi vuonna 1950 voidakseen lentää kullankaivajien huoltolentoja. Näin käynnistyi Ivalon lentotoiminta. Pian tämän jälkeen Lindström loi lentoyhteyden Ivalon ja Rovaniemen välille ryhtyen lentämään taksilentoja ja vuonna 1955, Ivalon sorapintaisen 1400 metriä pitkän kiitotien valmistumisen myötä myös Aero Oy aloitti lennot Ivalon ja Rovaniemen välillä. Ivalon ensimmäiset vakinaiset lentoyhteydet olivat syntyneet. Asema- ja lennonvarmistusrakennuksena toimi pieni parakki, joka säilyi paikallaan aina vuoteen 1976 saakka.

1960-luvun lopulle saakka Ivalon lentotoiminta oli säilynyt hyvin pienimuotoisena minkä vuoksi laajennukset eivät olleet tarpeellisia. Vasta 1970-luvun alussa ryhdyttiin kasvavan liikenteen myötä kenttää kehittämään eteenpäin: Vuonna 1973 valmistui uusi 2000 metriä pitkä pääkiitotie, jonka yhteydessä otettiin
Ivalon uusin, syksyllä 1999 valmistunut terminaali vastaanottaa matkustajat tyylikkäällä tavalla.
Ivalon nykyinen terminaali
käyttöön ILS-järjestelmä sekä kiitotien lähestymis- ja liukukulmavalot. Laajennusten myötä voitiin suihkuliikenne Ivaloon aloittaa vuonna 1974 ja säännöllinen ympärivuotinen reittiliikenne käynnistyi heti seuraavana vuonna. Kasvavien liikennemäärien vuoksi jouduttiin kenttäaluetta laajentamaan tasaisin väliajoin ja nykyinen, 2500 metriä pitkä kiitotie valmistui vuonna 1981. Kasvavat matkustajamäärät vaativat myös terminaalialueen laajentamista ja lukuisien pienempien laajennusten jälkeen valmistui uusi mittava laajennus vuonna 1994. Uusi terminaali Lapinhelmi palveli aina vuoteen 1999 saakka, jolloin koko terminaalialue koki mittavat uudistukset Saariselällä pidettävän EU huippukokouksen myötä. Syksyllä 1999 valmistunut laajennus muutti terminaalin matkustajaystävällisemmäksi ja modernimmaksi minkä vuoksi kenttä kykenee palvelemaan matkustajiaan kilpailukykyisesti ja tehokkaasti pitkälle tätä vuosituhatta. Samalla valmistui myös uusi lennonjohtotorni, joka on huomattavasti aiempaa korkeampi ja kehittyneempi ja suunniteltu erityisesti yhden henkilön hoidettavaksi.


Toiminta

Ivalon sijaitessa Pohjois-Lapissa, kaukana Etelä-Suomen asutuskeskittymistä ei sen liikennemääriä voi verrata Etelä-Suomen kenttiin. Lapin vähäisen asutuksen vuoksi normaali reittiliikenne ei siis sen varsinaisessa merkityksessä ole kovinkaan mittavaa. Seikka, joka määrää pääosin koko alueen lentoliikenteen onkin luonto. Lapin kuvankaunis luonto vetää vuosittain tuhansia matkailijoita tutustumaan alueen tarjoamiin matkailukohteisiin. Luonnon ympärille onkin kehittynyt mittavaa turismia kuten esimerkiksi Saariselän matkailukeskus.

Finnair on ainoa reittiyhtiö, joka lentää säännöllisesti Ivaloon. DC-9-51 saapumassa Helsingistä syksyllä 1999
Finnair DC-9-51
Näin ollen Ivalo on siis lähes sataprosenttisesti matkailulentoasema minkä johdosta sen liikenne rajoittuukin pääosin Finnairin reittilentoihin, joiden tiheys määräytyy pääosin turismin sesonkien mukaan: Hiljaisimpina aikoina Ivaloon ei lennetä edes jokaisena viikonpäivänä kun taas sesonkien huipuissa saattaa kentällä nähdä jopa useampia Finnairin koneita yhtä aikaa odottamassa lähtöään Helsinkiin. Finnairin koneista tyypillisimpiä vieraita Ivalossa ovat DC-9-koneet sekä MD-80-sarjan koneet. Toisinaan poikkeustapauksissa saattaa käytettävä kalusto kuitenkin muuttua. Uusien konetyyppien astuessa laivastoon on niitä käytetty kotimaanreiteillä miehistönkoulutustarkoituksessa minkä vuoksi Ivalossakin on nähty Boeing kalustoa sekä uusia Airbuseja. Hiljaisten aikojen vuoksi Ivalon seudulla on pyritty kehittämän matkailua myös niille osa-alueille, joilla matkailijoita kyettäisiin houkuttelemaan alueelle myös poikkeuksellisiin aikoihin.

Ivalo on yksi niistä harvoista Suomen kentistä, jossa Concorde on vieraillut.
Kuva Ilkka Portti
Concorde
Luonnon ja sen kautta turismin mukanaan tuoma poikkeus Ivalossa on kuitenkin ulkomaiset tilauslennot, joita Ivalossa vierailee koko talven ajan, mutta pääosin kuitenkin joulun aikaan. Tyypillisimpiä vierailta Ivalossa ovatkin Brittein saarilta, sekä muualta Euroopasta saapuvat vieraat, joiden käyttämät konetyypit tuovat mukavan poikkeukset kentän normaalin liikenteeseen. Näin ollen tiettyihin vuodenaikoihin Ivalossa voi nähdä myös runsaasti kansainvälistä liikennettä. Ivalo kuuluu myös niihin harvoihin Suomen kenttiin, jotka ovat saaneet nauttia Concorden vierailusta.

Ivalon reitti- ja tilauslentotoiminnan ohella tapahtuu Ivalossa lukuisia muita, osittain poikkeuksellisiakin toimintoja. Ensinnäkin Ivalon kuuluessa ilmavoimien Lapin lennoston alueeseen Ivalon toimiessa varakenttänä vierailee Ivalossa lähes päivittäin vaihtelevaa sotilaslentokalustoa. Toiseksi Ivaloa käyttää säännölliseen toimintaan jokunen lentotaksi (nk. puskalentoyhtiö), sekä myös muutamia yksityiskoneita, jotka tuovat Ivalon liikenteeseen myös pienempää kalustoa. Lisäksi Ivalon ja Saariselän alueiden toimiessa monimuotoisina konferenssialueina vierailee Ivalossa suhteellisen paljon liikesuihkukoneita. Ivalon monilta osin hyvin arktisen ilmaston vuoksi on sen maine myös kansainvälisesti tunnettu minkä vuoksi useat lentokonevalmistajat käyttävät kenttää erilaiseen testaukseen. Mm. vuoden 1999 helmikuussa Ivalossa suoritettiin kahden päivän ajan testejä Falcon 2000 -liikesuihkukoneella. Testeissä testattiin koneen käyttäytymistä lumisissa olosuhteissa minkä vuoksi koneella suoritettiin lentoonlähtöjä auraamattomalta sivukiitotieltä. Kolmas ja viimeinen poikkeuksellinen käyttötapa Ivalon kentälle poikkeaa jopa ilmailun saralta. Ivalon kentälle on nimittäin tehty 12 autorataa, joilla erilaiset testiryhmät suorittavat rengas- sekä autotestejä pääasiassa talvisin. Ivalo onkin kansainvälisesti tunnettu mittavista rengastesteistään. Ivalo on siis poikkeuksellinen kenttä. Vaikka normaali lentotoiminta onkin suhteellisen tavanomaista, aiheuttavat Ivalon poikkeukselliset olosuhteet lukuisia poikkeuksellisia tilanteita koko kentän toiminnan suhteen.

Tekniikkaa

Terminaalialueen kartta. Alareunassa sivukiitotie 08/26 ja vasemmalla pääkiitotie 04/22. Punainen piste osoittaa alapuolella olevan kuvan ottopaikkaa. (klikkaa suureksi)
 
terminaalialueen kartta
Tekniseltä kantilta tarkasteltaessa Ivalo kuuluu kotimaan kentille tyypilliseen kokoluokkaan tyypillisimpien piirteiden ollessa keskipitkä kiitotie ja suhteellisen pienet seisontapaikka-alueet. Kyseisen kokoluokan kentälle ovat mitat kuitenkin riittävät.

Ivalon pääkiitotien (04/22) ollessa 2500 metriä pitkä ja 45 metriä leveä täyttää se liikenteeseen nähden vaatimukset hyvin. Kiitotie on riittävän pitkä lähes kaikille yleisimmille konetyypeille, minkä vuoksi Ivaloon voidaan operoida suhteellisen laajalla konevalikoimalla. Onhan Ivalossa vieraillut jopa Concordekin useaan otteeseen. Suurimpia koneita varten pääkiitotien päästä löytyvät myös kääntymislevennykset. Ivalon toinen kiitotie (08/26) on jäänyt huomattavasti vähemmälle käytölle. Tyypillisesti käytännössä kaikkien suuremman kokoluokan koneiden käyttäessä pääkiitotietä on huomattavasti lyhyemmän, vain 1720 metriä pitkän sivukiitotien käyttö harvinaisempaa. Kesäisin kiitotietä käyttävät ainoastaan pienemmät konetyypit kun taas talvella kiitotie ei ole varsinaisessa käytössä lainkaan sen toimiessa erilaisten toimintojen kuten suksilentoleirien ja rengastestausten alustana. Merkittävän poikkeuksen muodostivat kuitenkin kesän 1999 aikana suoritetut pääkiitotien päällystystyöt,
Huonossa säässä ILS on todella tarpeen. DC-9 laskeutumassa kiitotielle 22 sankassa lumisateessa syksyllä 1999.
Ivalon lentoasema
joiden aikana kiitotie jouduttiin sulkemaan lähes kuukauden ajaksi. Tuona aikana ainoa käytettävä kiitotie oli sivukiitotie minkä vuoksi Finnair joutui käyttämään MD-87 koneita Ivalon vuoroillaan kyetäkseen suorittamaan lentoonlähdöt tehokkaammin. Kentän suhteellisen vähäisen liikenteen vuoksi on myös kentän seisontapaikkojen lukumäärä pieni. Kuitenkin sesonkihuippujen vuoksi on kentälle rakennettu yhteensä viisi vakituista seisontapaikka, joista neljää voidaan käyttää yhtä aikaa koneiden koon mukaan, ja joihin jokaiseen rakennettiin viimeisen laajennuksen yhteydessä visuaaliset telakoitumisopasteet. Suuremman asematason ollessa varattu käytännössä kokonaan kaupalliselle ilmailulle käyttävät muut ilma-alukset hieman pienempää, hallien yhteydessä sijaitsevaa asematasoa.

Ivalon pääkiitotien ollessa lähes aina käytössä on se varustettu mittarilähestymislaitteilla. Kiitotien molemmat päät on varustettu 2NDB-lähestymiseen tarkoitetuilla laitteila ja kiitotielle 22 on käytössä myös CAT I -tason ILS-järjestelmä. Näin ollen huonossa säässä laskeutumiset ovat luonnollisesti mahdollisia. Huonon sään tilanteessa ILS-menetelmä on tyypillisesti varmempi ja näin ollen myös toivotumpi, mutta usein kuitenkin pohjoistuulien vuoksi ei ILS-menenetelmää päästä käyttämään ja kiitotien 04 2NDB-lähestyminen on ainoa vaihtoehto. Vastapainona edellisille, vallitsee Ivalossa aika ajoin luonnollisesti myös CAVOK-sää, jolloin mittarilähestymiset eivät ole tarpeellisia. Näissä olosuhteissa myös suuremmatkin reittikoneet sallitaan hyvin usein näkölähestymiseen.

Tulevaisuus

- Ivalon lentoasema
- Avvil Girdingieddi
Ivalon lentoasema
Ivalon lentokenttä kuuluu olennaisena osana Inarin kunnan matkailua eikä sen merkitystä matkustusreittinä voi edes kyseenalaistaa. Rautateitse pääsee ainoastaan Rovaniemelle saakka ja maantieliikenne on hidasta. Näin ollen lentäminen osoittautuu ylivoimaisesti kilpailukykyisimmäksi vaihtoehdoksi. Siksi Ivalon alueen lentoliikenteeseen on panostettu ja tullaan panostamaan jatkossakin. Lentoaseman Lapinhelmi-terminaali on useille ulkomaalaisille turisteille ensimmäinen kohtaaminen suomalaisen kulttuurin kanssa ja sen vuoksi siitä on pyritty tekemään ikimuistettava elämys jokaiselle sen läpi kulkevalle niin sujuvuuden kuin ulkoisen kauneudenkin osalta. Lapin maineen leviämisen myötä yhä suuremmat matkailijavirrat suuntaavat kulkunsa Pohjois-Lappiin tutustumaan sen ikimuistoisen luonnon tarjoamiin elämyksiin. Jos kerran jurot suomalaisetkin osaavat arvostaa Lapin luonnon rauhaa ja taiteellisuutta niin mikseivät niin osaisi tehdä myös Keski-Euroopan ja Kauko-Idän asukit. Tilaisuuden tullen Ivalon tulee olla valmis ottamaan vieraat avosylin vastaan ja pyrkiä osoittamaan, että he ovat tervetulleita tähän lumen ja jään maahan. Niinhän Ivalo jo tekeekin.

PL  23.2.2000

Lisää Ivalosta:
  • Vaaratilanneraportti Ivalosta (Finnair MD-82)

  • airliners.net - ilmailukuvia Ivalosta


  • etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5