Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     Saab 340 SE-LEP Helsinki-Jyväskylä


Viime vuosien aikana Suomeen on tullut joitakin ulkomaalaisia lentoyhtiöitä lentämään maamme pienimpiä reittejä. Vaikka reitit lennetäänkin yhteistyössä Finnairin kanssa ja suurilta osin vieläpä Finnairin vanhoilla koneilla, olisivat monet Suomen pienempien kaupunkien asukkaat saattaneet jäädä ilman lentoyhteyttä maamme pääkaupunkiin ilman ulkomaalaisten yhtiöiden uutteraa panostusta. Pienreittikilvan voittajaksi näyttää nyt parin vuoden tiukan kamppailun jälkeen selvinneen ruotsalainen Golden Air, joka lentää useaan kohteeseen Suomessa Saab 340 -laivastonsa voimin. Virtual Wings otti selvää Golden Airin tasokkuudesta lentämällä Saab 340 -koneella Helsingistä Jyväskylään.



Kiitotieltä rullasi kone, jonka totesin olevan SE-LEP. (klikkaa suureksi)
Saab 340 SE-LEP
Taas kerran tarina alkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalta, johon olin juuri saapunut Finnairin reittilennolla Tukholmasta. Sää oli mitä parahin ja ilta-aurinko paistoi täydeltä terältä. Kello lähestyi puolta yhdeksää ja seisoskelin kotimaan terminaalin eteläpäässä aivan viimeisten lähtöporttien edustalla. Lentoni numero on DC518 ja sen oli määrä lähteä puolelta, koneesta tosin ei ollut tietoakaan saati näköhavaintoa, vaikka viralliseen lähtöaikaan oli enää muutama minuutti. Seisoin naama kiinni ikkunassa ja kuvailin ohi rullavia koneita samalla odottaen pian saapuvaa Golden Airin Saab 340 -konetta. Kiitotie 15 oli käytössä laskeutuville ja 22 lähteville koneille.

Kiitotietä pitkin rullasi Golden Airin Saab 340, jonka täytyi olla Jyväskylän lennolle tuleva kone. Koneen lähestyessä erotin rekisterin SE-LEP ja seurasin kuinka kone rullasi seisontapaikalle numero 11. Koneen matkustajat tulivat ulos eikä kulunut aikaakaan kun lentomme kuulutettiin lähteväksi. Tilanne oli tottumiini koneenlähtöihin verrattuna siinä mielessä erikoinen, että nyt lähtöportilla ei
"Astelin kohti konetta ja kiinnitin huomion koneen keulassa lukevaan tekstiin: "Golden Teddy", siinä sanottiin. Mistähän sekin juontaa juurensa?" (klikkaa suureksi)
Golden Teddy
ollutkaan jonottamassa DC-9:n kapasiteetin verran matkustajia vaan jonossa oli noin 20 ihmistä. Sali ei näyttänyt lainkaan täydeltä vaan pikemminkin autiolta eikä lähistöltä ollut lähdössä edes muita koneita. Annoin lippuni virkailijalle ja astelin portaat alas ulkoilmaan. Kerrankin kävelin itse siinä paikassa, jossa usein olin katsellut ihmisten nousevan koneeseen ollessani ottamassa valokuvia kotimaanterminaalin eteläpäässä olevalla sillalla. Astelin kohti konetta ja kiinnitin huomion koneen keulassa lukevaan tekstiin: "Golden Teddy", siinä sanottiin. Mistähän sekin juontaa juurensa? Saavuin koneen viereen, otin muutaman askelen portaita pitkin ja astuin koneen uumeniin.

Koneen sisätilat yllättivät. Heti ovelta saattoi nimittäin selkeästi huomata, että nyt ei oltu missään MD-11:ssä vaan sisätilat muistuttivat pikemminkin mopo-Cessnaa. Käytävällä seisoessa tilaa ei ollut kovinkaan kummoisten temppujen tekemiseen ja ahtaus oli käsinkosketeltavaa. Penkit oli aseteltu muotoon 1+2 ja itse valitsin yksinistuttavan penkin heti ensimmäiseltä riviltä. Matkustajien vähäinen määrä tuntui todellakin kummalliselta ja koska pieni määrä ihmisiä istui lähekkäin tuli mieleen enmmänkin bussimatka tutussa seurassa kuin mitäänsanomaton lentomatka vieraiden ihmisten keskellä. Kone oli lastattu nopeasti eikä kulunut kuin pieni hetki siitä kun olin astunut sisään niin ovi suljettiin. Nyt tajusin senkin, että koneessa ei ollut kuin yksi lentoemäntä, joka yritti hoitaa kaikki mahdolliset toimitukset parinkymmenen matkustajan matkan onnistumiseksi. Ensimmäinen moottori lähti pyörimään ja jo käynnistyvän moottorin ääni oli melkoinen. Kun moottori tärähti käyntiin oli meteli melkoinen. Vielä kun toinen moottori teki saman tempun käynnistyi päässä tasainen matara pörinä ja tärinä. Kyllä nyt huomasi potkuriturpiinin erot suihkumoottoriin. Kone lähti rullaamaan kohti kiitotietä 22 ja samalla lentoemäntä aloitti turvaohjeiden lukemisen. Koko toimitus näytti varsin hankalalta, sillä lentoemännän piti välillä puhua mikrofoniin ja välillä taas näyttää miten turvavyö kiinnitetään ja miten pelastusliivi puetaan ylle. Vielä kun kaikki kuulemassa olevat ihmiset istuivat suhteellisen lähellä tuntui lentoemännän toimitus ennen kaikkea hassulta.

SE-LEP lähtökiidossä kiitotiellä 22. (klikkaa suureksi)
lähtökiito
...ja hetkeä myöhemmin nousussa kehä III:n päällä. (klikkaa suureksi)
nousussa
Kone rullasi kiitotielle 22 risteyksestä jenkki ja aloitti välittömän lähtökiidon. Moottoreiden ääni yltyi entisestään ja koneen vauhti kiihtyi. Lyhyen kiidon jälkeen kone irtosi maasta ja hetkeä myöhemmin kolahtivat laskutelineet sisään ja heti perään laipat. Lennettiin kiitotien suunnassa jonkin aikaa kunnes kaarrettiin oikealle, kohti Vihdin VOR:ia mitä todennäköisemmin. Pian seurasi toinen oikea kaarto ja nyt oltiin jo matkalla kohti Jyväskylää. Kone keräsi tasaisesti korkeutta ja saavutti matkalentokorkeuden varsin pian. Ohjaamoon tutustuminen oli mahdollista ja siirryin kohti koneen keulaa. Astuessani ohjaamon ovesta sisään tuntui kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Koneen ohjaamo oli näet huomattavasti modernimman ja viihtyisämmän näköinen kuin matkustamon perusteella olisi arvannut. Ohjaamoa saattoi sanoa jopa hienoksi. Nyt saatoin nähdä lentämämme korkeuden 15000 jalkaa ja sain vertailukohteen flight Simulatorin Saab 340 panelille. Vielä kun lentäjät kehuivat kolmenelikymppistä erittäin mukavaksi lentää olin vakuuttunut siitä, että FS:n Saab piti taas kaivaa esille. Jätin ohjaamon haikeana ja palasin paikalleni seuraamaan lähestymisen vaiheita.

Koneen ohjaamo oli yllätyksellisen hienon ja modernin näköinen. (klikkaa suureksi)
ohjaamo
Perusosalla kiitotielle 30 Keski-Suomen korpimaisemien yllä. (klikkaa suureksi)
lähestyminen
Ikäväkseni huomasin istuvani lähestymistä ajatellen väärällä puolella. Oikealta puolelta olisi nähnyt kauniin Päijänteen sekä myös Jyväskylän kaupungin mutta nyt sain tyytyä keskisuomalaisen korpimaisenman ihailuun. Aurinko paistoi suoraan lännen suunasta ja lähestymistä ajatellen se paistaisi suoraan lentäjien silmiin. Onneksi aurinkolasit ja suojat on keksitty. Koneen korkeus pieneni ja alettiin olla jo varsin matalalla. Samassa näin etuvasemmalla Jyväskylän kentän kiitotien ja huomasin, että konehan oli liittymässä perusosalle kiitotielle 30. Laipat tulivat ulos, hetkeä myöhemmin laskuteline ja lähestyminen jatkui. Taas kerran sain todistaa pienempien matkustajakoneiden eron suurempiin kun lentäjä liitti koneensa perusosalle hyvin lähellä kenttää. Loppuosan pituus oli niin pieni, että moista en saattaisi suihkukoneella kuvitella koskaan tehtävän. Kone lähestyi maata, lentäjä loivensi, kiristi vetoa ja kone istui kiitotielle. Kosketus tuntui taas kerran enemmän Cessna-tyyliseltä kuin matkustajakonemaiselta mutta alas päästiin ja sehän oli pääasia. Lyhyt rullaus asematasolle ja kone pysähtyi terminaalin eteen. Moottorit sammuivat, ovi avattiin ja näin oli Saab-lentomatka koettu. Astelin tyytyväisenä ulos koneesta hämärtyvään iltaan ja siirryin terminaalin uumeniin.


Saab 340 -lento oli varsin mieleenpainuva. Kone oli meluisan oloinen ja ATR:ään verrattuna meluisampi ja tärisevämpi. Siinä missä ATR vaikuttaa enemmän matkustajakoneelta, muistuttaa Saab 340 pikemminkin pikku-Cessnaa. Lento oli kuitenkin kokemus sinänsä ja jos joku on matkustanut ainoastaan suihkukoneilla, kannattaa Saab-kyyti ehdottomasti kokea. Kyllä se Linnanmäen voittaa.


PL - 2001


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5