Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

1.     Eetu Kielo - uuden lentäjäosaston isäntä

Eetu Kielo
Turkulainen Eetu Kielo astui Virtual Finnairin henkilökuntaan kevättalvella 2003 ryhtyen vastaamaan uudesta kolmannesta lentäjäosastosta. 16-vuotias Eetu on saanut juuri ensimmäiset lentäjät vastuulleen ja tehtävät Virtual Finnairissa ovat alkaneet. Miltä alkuvaiheet Virtual Finnairissa ovat vaikuttaneet, ja mitä muuta kuuluu uuden henkilökunnan jäsenen elämään? Siitä seuraavassa.


1. Millä tavalla päädyit Virtual Finnairin henkilökuntaan?

Olin noin vuosi sitten Virtual Finnairissa hetken aikaa lentäjänä, mutta se jäi sitten tietokoneongelmien takia. Mutta kiinnostus virtuaalista lentoyhtiöitä kohtaan jäi, ja kun tarvittiin lisää henkilökuntaa, päätin hakeutua mukaan.


2. Minkälaista henkilökuntaan kuuluminen on tähän saakka ollut?

Nyt tähän vastatessani olen juuri vasta saanut uudet pilotit osastooni, joten en ole heidän kanssaan päässyt vielä tekemisiin. Mutta, tähän asti on ollut oikein mukava olla mukana, eikä ainakaan mitään negatiivista ole tullut vastaan.


3. Millä tavalla ja kuinka vanhana alun perin kiinnostuit ilmailusta?

Vaikea sanoa milloin se kiinnostuksen kipinä iski. Pienenä käytiin isän kanssa Turun lentokentällä katselemassa koneita ja vuoden –92 Turun lentonäytöksen muistan jotakuinkin, olin silloin viisivuotias. Muutenkin lapsena käytiin usein etelässä ja minä itse pidin aina enemmän lentomatkoista kuin rantalomasta.


4. Missä vaiheessa ryhdyit lentämään lentosimulaattoreilla ja miten päädyit Flight Simulatorin pariin?

Ensimmäinen simuni oli FS98. Olin silloin 11 vuotias.


5. Miten kehityit FS lentelyssä ja minkä tasoisena lentäjänä pidät itseäsi nyt?

Virallisempi kuva Eetusta.
Eetu Kielo
Aluksi lentäminen oli aikamoista pelleilyä, pilvenpiirtäjien pujottelua ja siltojen ali lentämistä, mutta sitten myöhemmin alkoi tosissaan kiinnostamaan, mitä ne kaikki mittarit ovat ja kuinka ne toimivat. Englannin taitoni oli niin heikko, ettei ohjekirjoista mitään apua ollut, jotenka opiskelin kaiken lentämällä ja kokeilemalla. Kyllä siihen satoja tunteja upposi ennen kuin hoksasi kuinka kaikki pelaa. Myöhemmin, sitten kun löytyi suomenkielisiä ohjeita, eipä niistä enää paljon opittavaa löytynyt. Jaa-a, minkä tasoinen lentäjä nyt olen; osaan nousta ilmaan, lentää, lähestyä ja laskeutua, joten enköhän minä ihan hyvä lentäjä ole.


6. Mitä kaikkea kuuluu nykyiseen ilmailuharrastukseesi niin oikean ilmailun kuin Flight Simulatorin parissa?

Vuosi sitten kävin purjelentokurssin, ja viime kesä menikin pitkälti sitä harrastaen. FS:llä lentäminen on ollut hiukan vähäisempää viime aikoina, mutta mahdollisesti tuokin lisääntyy, kun saan uuden tietokoneen ja kiinteän netin. Sitten voisi lennellä myös netissä, joka tietysti olisi hauskempaa ja paljon realistisempaa.


7. Kerro mieleenpainuvin tosi-ilmailukokemuksesi.

Yksi vuosi tosi-ilmailun parissa ja niin paljon unohtumattomia kokemuksia, upeista auringonlaskuista sydämen kurkkuun pompauttaviin vaaran pelästyksen hetkiin. Vaikea päättää mistä kertoisi, mutta kerrotaan nyt sitten vaikka melko tavanomaisesta, mutta hyvin mieleen jääneestä purjelennosta Oripäässä, viime kesänä. Silloin oli loistava keli, mitä nyt pilvet olivat vähän turhan matalalla. Porukkaa oli melko lailla, ja taisi olla kaikki kerhomme seitsemän purjekonetta käytössä. Niiden lisäksi oli mopuja ja yksi Cessna plus hinauskoneemme ilmassa. Oman hinaukseni jälkeen kiertelin termiikistä toiseen ja lentelin siinä aivan pilvirajan tuntumassa. Siinä oli hauska ottaa vähän syöksyjä ja lentää vuoristorataa, kun tiesi pääsevänsä varmasti takaisin ylös. Kerran sitten lähellä pilven pohjaa alkoi yhtäkkiä pilvi aivan kuin imeä konettani ylöspäin, laskin nokkaa ja nopeus kasvoi, mutta variometrissäkin nosto vain voimistui. Olin jo aivan pilven hapsuissa, kun avasin jarrut. Siinä vaiheessa nopeuttakin oli reippaasti, noin 180 km/h, joka oli juuri jarrut auki lentämisen maksimi. Laskin sitten vauhdin hidastuttua nokkaa yhä alemmas pitäen 180 mittarissa ja alkoihan se kone sitten vajota. Melkoisen hurja nosto ja vähän pelästytti, että ei kai tässä nyt vaan pilveen jouduta. Noin tunnin lentämisen jälkeen päätin lähteä vähän kauemmaksi katselemaan. Se osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä en sitten enää löytänytkään kunnon termiikkejä. Vähän aikaa räpiköisin, mutta kun korkeudet sitten pääsivät tipahtamaan ja kentälle oli sen verran pitkä matka, päätin kääntyä takaisin. Siinä paluumatkalla oli varsin heikkoa, jatkuvaa laskevaa, ja alkoikin jo vähän huolestuttaa, että liitääkö edes kentälle asti. No, kyllä se kentälle liisi, mutta laskuun oli mentävä. Tulin vähän pahasti myötätuulta vastaan, ja kun saavuin myötätuulen alkuun, oli minulla korkeutta reippaasti alle 300 metriä. Siinä samassa kohtaa yläpuolellani pyöri kaksi purjekonetta ja ajattelin, että minä alimpana koukkaan tästä ensimmäisenä laskuun, mutta juuri sillä hetkellä toinen heistä ilmoitti tulevansa laskuun. Minä päätin kiertää 360 astetta ja mennä sitten perään. No mutta, eikös sitten tietenkin tämä toinenkin kaveri yläpuolellani jo ilmoittanut radioon olevansa myötätuulessa. Oli siinä aika ruuhkaa, kun vielä yksi mopu ja cessna kiertelivät odottaen purjekoneiden laskeutuvan, ja kiitotiellä valmisteltiin vielä kiireessä hinausta. Hinaaja heitti radioonkin, että meillähän on enemmän liikennettä kuin Helsinki-Vantaalla. Minulla oli 250 metriä korkeutta, kun sitten päätin tehdä laskun risteävälle kiitotielle. Katsoin olevan turvallisempaa olla änkeämättä jonon jatkeeksi, kun risteävällä kiitotiellä olisi runsaasti tilaa laskeutua ja jarruttaa ennen risteystä. Ilmoitin aikeeni radioon ja maasta tultiin autolla vastaan. Siinä oli melko voimakas ja puuskainen sivutuuli, ja lasku tuottikin työtä ja tuskaa. Ei tullut maailman kauneinta kosketusta siihen viisi metriä leveälle kiitotielle, aivan reunaan osui, pompannut ei, mutta maakiito oli kyllä jonkunmoista siksakkia. Ei mikään sen kummallisempi lento, hauska ja hyvin mieleen jäänyt kuitenkin.


8. Mitkä ovat olleet parhaat hetkesi Flight Simulatorin parissa?

Simulaattorilla en mitään valtaisia elämyksiä ole paljon kokenut, mutta parhaita hetkiä ovat ehdottomasti olleet ne oivaltamisen hetket. Se kun hoksasi kuinka VOR-mittari toimii tai kun oppi tuomaan Cessnan alas niin ettei se pompannut kosketuksessa.


9. Millä tavalla Flight Simulator harrastus vaikuttaa muuhun elämääsi?

Se on samalla tavalla harrastus, kuin mikä tahansa harrastus. Osa elämää, eikä se sillä tavalla muuhun elämääni vaikuta. Jos en harrastaisi ilmailua, kuluttaisin aikaani jollain muulla tavalla. En anna harrastuksen viedä liikaa aikaa elämästäni, joten se ei pääse esim. haittaamaan koulunkäyntiä tai viemään yöunia.


10. Mitä toivoisit kuuluvan elämääsi kymmenen vuoden kuluttua niin oikean elämän kuin Flight Simulatorinkin kannalta?

Ilmailu tulee hyvin todennäköisesti pysymään osana elämääni tulevaisuudessakin, se miten pitkälle harrastus menee tai tulisiko siitä kenties joskus myös ammatti, on mahdoton sanoa. Flight Simulator tulee toki myös pysymään mukana, uskoisin niin. Kymmenen vuotta on pitkä aika, ja siinä ehtii tapahtumaan vaikka mitä. Käyn lukion loppuun, ja jos sitten vielä lentäminen niin kovasti kiinnostaa, niin sitten vaan ilmailualalle, jos pääsen. On niitä kyllä niin paljon muitakin kiinnostavia vaihtoehtoja, että mahdoton sanoa missä sitä kymmenen vuoden kuluttua ollaan.


PL - 03/2003


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5