Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     Rovaniemeltä Helsinkiin - MD-83


OH-LPB
Suomi on moniin muihin Euroopan maihin verrattuna harvinainen siinä, että Suomi on kohtalaisen pitkä maa. Tämän vuoksi useat pohjoisen Suomen lentoasemat ovat hyvin kaukana Helsingistä ja reitit ovat melko pitkiä lentojen kestäessä yli tunnin. Tyypillisesti Pohjois-Suomen lennot lennetään DC-9 tai MD-80 -kalustolla eikä tähän ole ainakaan lähitulevaisuudessa tulossa muutosta. Jossain vaiheessa uudet Airbusit tulevat kuitenkin valtaamaan tämänkin alueen. Keväällä sain, kiitos ilmavoimien, lentää useampaan otteeseen Rovaniemeltä Helsinkiin viikonloppuvapaille ja niinpä minulle tarjoutui tilaisuus tehdä matkakertomus tältäkin alueelta. Seuraavassa siis lento AY430 Rovaniemeltä Helsinkiin.




Tämän tarinan päähenkilö OH-LPB saapumassa Rovaniemelle. (klikkaa suureksi)
MD-83 OH-LPB
Varusmieskuljettaja jätti minut Rovaniemen terminaalin edustalle ja siirryin sisälle terminaaliin. Väkeä oli paikalla jo melkoisesti ja lähtöselvitystiskien edustalla oli kohtalaiset jonot. Onnekseni itselläni oli ainoastaan käsimatkatavara mukana ja näin vältin ikävän jonottamisen. Saapuvien koneiden monitori kertoi koneen saapuvan ajallaan ja saapumisaika oli kymmenen minuutin kuluttua. Astelin portaat ylös toisen kerroksen ravintolatiloihin, jossa sijaitsee terminaalin ainoa paikka seurata kentän liikennettä yhden lasin läpi. Kaivoin kamerani ja skannerini esille ja jäin odottamaan saapuvaa konetta. Skannerin tietojen perusteella kone oli jo kovaa vauhtia lähestymässä kenttää ja hetken kuluttua se teki kauniin laskun kiitotielle 21 kääntyen pois kiitotieltä suoraan terminaalin kohdalla. Kyljestä erottui tekstit MD-83 ja rekisteri OH-LPB.

Kone rullasi matkustajasillan viereen ja torvi siirtyi koneeseen kiinni. Nyt keräsin tavarani kokoon ja suuntasin takaisin alakertaan kohti lähtöporttia. Turvatarkastusta ei virka-ajan ulkopuolella enää ollut joten tarkastuspisteestä saattoi kävellä läpi ilman viivytyksiä. Lähtöaula oli täynnä ihmisiä ja lasiseinän takaa kulkivat saapuneesta koneesta purkautuvat matkustajat kohti matkatavarahallia. Menisi vielä hetki ennen koneeseen pääsyä. Hetken kuluttua matkustajia pyydettiin siirtymään portille ja kaaos oli valmis kaikkien pyrkiessä jonon kärkipäähän. Itse olin norkoillut tiskin vierellä koko ajan, joten selvitin tieni miltei ensimmäiseksi parilla askelella. Esitin varusmieslippuni virkailijalle ja siirryin matkustajasillalle. Astelin putkea pitkin ja pian tutunnäköinen MD-80-koneen sisusta tuli vastaan. Valitsin paikkani tutusta paikasta, siiven jättöreunan takapuolelta ja hengähdin paikalleni.

Tutut toimenpiteet etenivät nopeasti: matkustajat tulivat sisälle, matkustamohenkilökunta varmisti kaiken olevan kunnossa ja tämän jälkeen ovet suljettiin. Ainoa ongelma tällä hetkellä oli se, että koneesta laskettu matkustajamäärä ei täsmännytkään portilla selvitettyjen matkustajien määrään ja papereiden mukaan koneessa oli yksi ylimääräinen henkilö. Hetken selvittelyjen jälkeen kapteeni teki kuitenkin päätöksen, että matka alkaa. "Jos tilanne olisi toisinpäin eli yksi matkustaja puuttuisi niin silloin ei lähdettäisi mihinkään", sanoi kapteeni. Kenttähenkilökunta jäi selvittämään yhden matkustajan mysteeriä. Työntö alkoi ja samalla käynnistyivät moottorit. Hetken kuluttua työntötraktori irrotti otteensa LPB:n keulasta ja rullausluvan jälkeen matka kohti käytössä olevaa kiitotietä 21 alkoi.

OH-LPB asettunut kiitotielle 21 lentoonlähtöä varten. (klikkaa suureksi)
lineup
Kapteeni ohjasi koneen rullaustielle tango, jota pitkin rullattiin lennonjohtotornin ohi kohti kiitotien päätä. Rullausmatka oli nyt kohtalaisen pitkä, sillä Rovaniemen terminaalialue sijatsee enemmän kentän päinvastaisessa päässä nyt tapahtuvaa lentoonlähtöä ajatellen. Koska kone oli nyt suhteellisen painava päätti kapteeni tehdä lentoonlähdön aivan kiitotien päästä ja näin ollen kiitotielle mentiin odotuspaikka echo:n kautta. Kone asettui kiitotielle 21 ja samassa lennonjohto kertoi "selvä lähtöön".

Kapteeni työnsi tehovivut lentoonlähtöasentoon ja kone aloitti kiihdyttämisen. Vr -nopeudessa kapteeni veti nokan ylös ja kun kone irtosi maasta ja aloitti nousun, otti perämies laskutelineen sisään. Kone lensi suoraan kohti Rovaniemen keskustaa ja samassa sukellettiin pilveen. Nyt alkoi vasen kaarto ja kapteeni ryhtyi ohjaamaan konetta kohti määrättyä reittiä. Laipat otettiin sisään ja autopilotille annettiin valta. Oltiin ilmassa. Hetki lentoonlähdön jälkeen Rovaniemen kentältä kutsuttiin yhtiön jaksolla ja terminaalivirkailijat olivat selvittäneet yhden matkustajan mysteerin. Kyseisen henkilön kuuluikin olla lennolla mutta tietokone ei ollut rekisteröinyt hänen nousuaan koneeseen. Kaikki hyvin siitä siis.

Ohjaamo Oulun ja Jyväskylän puolenvälin tienoilla. (klikkaa suureksi)
OH-LPB:n ohjaamo
Rovaniemen aluetutka antoi selvityksen suoraan nutulle ja matka kohti etelää alkoi. Matkalentokorkeus tällä lennolla oli lentopinta 350 ja se saavutettiin jonkin verran ennen Oulua. Alla oli täyskatto pilveä eikä maata näkynyt lainkaan. Ainoa tapa seurata matkan edistymistä olikin HSI-näyttö, jossa kone eteni reittiviivaa pitkin. Hieman ennen nuttua Rovaniemen aluetutka käski vaihtamaan Tampereen alueelle ja nyt oltiin ilmailumielessä Etelä-Suomessa. Matka jatkui kohti Jyväskylää ja Luonetin VOR-majakka ylitettiin hetken kuluttua. Enää ei ollut pitkä matka perille. Nyt lennettiin kohti Orimaan VOR:ia ja jonkin matkaa Jyväskylän ohituksen jälkeen aloitettiin laskeutuminen. Laskeutumisen aikana kapteeni joutui jarruttamaan lentojarruilla jonkin verran, sillä kone oli sen verran painava, että nopeus pyrki kasvamaan siitä huolimatta, että moottorit olivat tyhjäkäynnillä. Jäätävissä olosuhteissa painavalla koneella lennettäessä jarruja joutuu käyttämään kuulemma vieläkin runsaammin, sillä silloin täytyy pitää tehoja yllä jarruja vastaan jäänestolaitteiston toiminnan vuoksi. Orimaalta Helsingin lähestyminen otti koneemme haltuunsa ja luvassa oli ILS-lähestyminen kiitotielle 22.

Lähestyminen Helsinki-Vantaan kiitotielle 22. Ei aivan cavokkia. (klikkaa suureksi)
lähestyminen
Juuri ennen kosketusta kiitotiehen. (klikkaa suureksi)
kosketus
Lähestyttiin Helsinki-Vantaata ja tutkan antama ohjaussuunta vei suoraan ILS:n suuntasäteeseen. Nyt lähdettiin lentämään ILS:n suunnassa ja pian myös liukupolku alkoi lähestymään. Liuku alkoi eikä kentästä ollut minkäänlaista näköhavaintoa. Jatkettiin tasaista laskeutumista pilven sisällä. Seuraavaksi tultiin ulos pilvestä ja kentän valot häämöttivät edessä. Näkyvyys ei ollut kovinkaan kehuttava, mutta ei suinkaan mikään valtavan huonokaan. Lähestyminen jatkui ja kenttä suureni edessä jatkuvasti. Tultiin valojen päälle, seuraavana kynnys ja kapteeni aloitti kevyen loivennuksen, joka päättyi päätelineiden kosketukseen kiitotielle 22. Olimme saapuneet Etelä-Suomeen. Kapteeni ohjasi koneen pois kiitotieltä zulu-golfin kautta, josta jatkettiin rullaustie zulua pitkin kotimaanterminaalia kohti. Lopuksi rullattiin delta-mikea pitkin kotimaanterminaalin edustalle ja kapteeni ohjasi koneen portille. Moottorit sammutettiin ja lento oli paperien täyttämistä vaille valmis. Lentäjillä oli jo kiire seuraavalle lennolle, sillä heidän seuraava lentonsa Ivaloon oli lähdössä kymmenen minuutin kuluttua toiselta portilta. Todennäköisesti lento myöhästyi... Itse astelin ulos koneesta ja hakeuduin bussipysäkille terminaalin edustalle odottamaan bussia kohti kotia. Taas oli yksi viikonloppuvapaa edessä.

Kotimaanlento MD-80-koneella on miellyttävä. Vaikka monien mielestä MD-80-koneet ovat vanhoja ja ikäviä matkustaa, pidän itse niitä eräässä mielessä nostalgisina ja hienoina koneina. Ne ovat tulleet Finnairille samoihin aikoihin kuin itse olen syntynyt ja ne ovat kuuluneet Finnairin väreihin niin kauan kuin muistan. Toivoa sopii, että MD-80-koneiden taru Suomessa ei tule päättymään kovinkaan pian.


PL - 2001


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5