Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

1.     Kimmo Hantula - lentävä huoltoupseeri

Kimmo Hantula


Juuri Kauhavalle siirtynyt 30-vuotias Ilmavoimien lentokonehuoltoupseeri Kimmo Hantula tuntee Ilmavoimien kaluston kuin omat taskunsa. Vuodesta 1993 saakka puolustusvoimissa lentokoneiden parissa puuhannut Kimmo on varmasti nähnyt uransa aikana enemmän lentokoneita kuin moni muu, mutta silti miehen elämä täyttyy ilmailusta myös vapaa-aikana. Mikä miestä ilmaelementissä kiehtoo? Siitä seuraavassa.


1. Missä vaiheessa elämääsi kiinnostuit ilmailusta ja millä tavalla kiinnostus tuolloin ilmeni?

Ehkäpä se kiinnostus ilmailuun valui jo kerosiinilla kuorrutetun äidinmaidon mukana sisuksiin... Vuonna 1974 kun synnyin ilmailupitäjä Kuoreveden Hallin kylälle, oli Drakeneiden tehdaskoelennot juuri meneillään. Itse en tuosta ajasta mitään muista, mutta vanhempani ovat kertoneet minun nukahtaneen välittömästi koneiden lentoonlähtöjen aikaan. Varsinainen ”aikuisiän” ilmailukärpänen pääsi puraisemaan joskus 10-vuotiaana, kun sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen radioliidokkini. Tosin aikaisemmin isäni oli lennätellyt lennokkeja ja minä tietenkin olin toiminnassa mukana. Kuten aina ”syyllinen” löytyy vanhemmista :-)


2. Miten päädyit töihin Ilmavoimiin?

Kauhavalle muutimme ollessani noin 1,5 vuotta vanha, kentän läheisyyteen tietenkin. Koneiden laskukierros kulki juuri talomme yli. Siinä seuraillessa lentokoneita ja välillä isän kanssa platalla vieraillessamme, ajatus olla isona ”kenttäläinen” vahvistui. Joten lukion jälkeen oli vain yksi vaihtoehto. Armeija oli saatava pois alta ja taloon töihin. Kuten varmaan kaikki ajattelevat, on se lentäjän työ se paras työ. Hakupaperit lähtivät siis LentoAUKkiin ja LentoRUKkiin, mutta kuitenkin pistin paperit vetämään myös lentoteknilliseen AUKkiin. Lentäjäksi en päässyt näköni takia, ja lentoteknilliselle linjallekaan en päässyt pisteiden takia. Purin hetken hammasta ja totesin notta per... Turkuun en lähde lennokkia lennättämään...ja pistin vielä yrittäen uudelleen lentoteknillisen AUKkin seuraavaan saapumiserään ja siinä tärppäsi. Marraskuussa 1993 astuin palvelukseen Teknilliseen kouluun. Pian varusmiespalveluksen jälkeen avautui työmahdollisuus kentältä, noin vuosi vierähti Ilmasotakoulun lentokonekorjaamolla VA-ylikersanttina. Tuona aikana hain maanpuolustusopiston lentoteknilliselle peruskurssille ja sinne myös pääsin. Kurssiaikana talo tarjosi vaatteet ja ruoan, sekä maksoipa vielä päivärahaakin. Kurssin jälkeen kaikille kurssilaisille oli virka odottamassa, työttömiä ei koulutettu ;-) Oma virkani oli ”kotona” Kauhavalla.


3. Minkälainen on nykyinen työnkuvasi?

Työnkuvana lentokonehuoltoupseeri. (klikkaa suureksi)
Työ
Koska varsinainen tehtävänkuvaus työsopimuksessani vie noin yhden sivun, kerron melkoisen lyhennetyn version. Työpaikkani muuttuu 1.8.2004 Opetusupseerin tehtävästä Hallissa Kauhavalle Lentokonehuoltoupseeriksi (= LekoHUPS). Tuo nimihirviö pitää sisällään Vinka, Redigo, Piper, Hawk käyttöhuoltotehtäviä (lennätys), vikakorjauksia ja määräaikaishuoltoja (25 h ja 50 h) käyttöportaan tasolla, sekä tilanteesta riippuen myös isompia määräaikaishuoltoja korjaamotasolla. Koska lentotoiminnasta huolimatta olemme myös varusmiehiä kouluttava yksikkö tuo sisältää myös apumekaanikkojen opastusta sekä kouluttamista. Ilmasotakoulussa pelastuspalvelun tarjoaa oman tehtävän ohella lentoteknillinen henkilöstö, joten myös tämä kuuluu tehtäviini. Mekaanikoilla (LekoHUPS) on myös velvoite osallistua niinkin epämiellyttäviin tehtäviin kuin ilma-alusten miehistön tehtäviin (kokeilu-, koe, ja muut lentotehtävät).


4. Minkälaisia ilmailukokemuksia olet saanut työsi kautta?

Kimmon työn etuna ovat varsin hienot ilmailukokemukset... (klikkaa suureksi)
HW
Varsinaisia lentokeikkoja olen päässyt kokemaan vähän laidasta laitaan, osastotaitolennosta kaartotaisteluun ja ilmamaaliammunnasta matalasuunnistukseen. Lisäksi virtuaali-ilmailua on talossa ollut tarjolla, Vinka-simulaattorit ja Hawk-simulaattorit ovat tulleet hyvinkin tutuiksi.


5. Millä tavalla päädyit itse lentämään harrastuksena?

Tuo lennokkiharrastus sen oikeastaan aloitti, mutta silti peruskoulun viimeisellä luokalla ilmailukärpäsen purema oli jo kehittynyt täydeksi rakkulavaiheen taudiksi. Luokkatoverieni lähtiessä Eurooppaan luokkaretkelle, minä lähdin purjelentokurssille. Saksa jäi näkemättä, mutta lupakirja tuli taskuun.


6. Mitä kaikkea kuuluu ilmailuharrastukseesi nykyisin?

Pääilmailuharrastuksekseni ehkä ilmoittaisin purjelennon ja siihen liittyvän lennonopettamisen. Toiseksi eniten aikaa vie moottorilentäminen ja siinäkin pääasiassa hinauslentotoiminta (se kun on ilmaista tiimaa). Näiden lisäksi harrastan lennokkeja laidasta laitaan, mutta kuitenkin ehkä eniten juuri mallilennokkeja. Iltaisin on hyvä rentoutua töiden ja harrastelentotoiminnan päälle lentosimulaattorikeikalla.

Pääharrastuksen eli purjelennon parissa. Kuva Mikko Maliniemi. (klikkaa suureksi)
Purjekone
Myös moottorilento kuuluu Kimmon harrastamiin lajeihin. Kuva Mikko Maliniemi. (klikkaa suureksi)
Moottorikone
Olen joskus tällaiseen kysymykseen vastannut ilmailuharrastukseni olevan kuin huumekoukku. Ilmailua on pakko saada aina lisää ja äkkiä. Jos on purjelentokeliä, lennän purjelentoa, jos ei ole purjekoneita vapaana hinaan purjekoneita, jos hinaushommat on varattu tai ei ole purjelentotoimintaa, lennän moottorikoneella, moottoripurjekoneella, tai lennätän lennokkia. Ja jos keli on siinä määrin huono, että lokitkin kävelevät, niin varapatruunana on lentosimulaattorit. Varsinaisia päihteitä en kuitenkaan tarvitse, koska seuraava päivä voi olla lentopäivä.


7. Pystytkö yhdistämään työtäsi millään tavalla ilmailuharrastukseen?

HEHEE. Terveisiä esimiehille... Virallisesti en juurikaan. Epävirallisesti kyllä. Ilmavoimat tukevat varsin hyvin juuri tämäntyylistä ammattitaidon ylläpitämistä. Pienet lasikuituosat lennokkeihin yleensä tehdään komposiittivauriokorjaussarjan työkaluilla ja tarvikkeilla ja onhan tuossa tullut tehtyä muutaman lentokoneen moottorisuojatkin (omista aineista tosin). Omaan lentokoneeseeni (1/2 osuus) on tehty potkuri ja monia muita osia ruokatuntitöinä. Radio-ohjattavia lennokkeja ja helikopteria on lennätetty työaikana erilaisissa esittelyissä ja harjoituksissa.


8. Pursuaako ilmailu missään vaiheessa korvista, kun sen parissa on sekä töissä, että vapaa-ajalla?

Tämä on erittäin yleinen kysymys. Olen aina vastannut, että ei. Kuitenkin on olemassa hetkiä, jolloin suusta saattaa päästä lausahdus ”Per...,notta mä vihaan näitä lentokonehia”. Tämä lausahdus yleensä kuullaan hetki sen jälkeen kun jokin ruumiinosa ja lentokone ovat kohdanneet toisensa varsin suurella nopeudella ja kohtauskulmalla.


9. Mikä on mieleenpainuvin ilmailukokemuksesi?

Harrastepuolella jännittävin hetki oli maailman ainoan lentävän PIK 11 Tumpun tyyppilento, joka oli ensimmäinen kannuskonekeikka ja vielä tällaisella yksipaikkaisella ”hävittäjällä” Työn puolesta parhaaksi äänestäisin Hawkilla suoritetun ilma-ammuntakeikan.


10. Mitä haluaisit vielä saavuttaa ilmailun parissa?

Kimmo ilmasta ilmaan kuvattuna. Kuva Timo Mikkilä. (klikkaa suureksi)
Ilmassa
Ihminen on siitä villi otus, että se haluaa aina kaiken. Seuraava välitavoite on 1000 h kokonaislentoaika lentokoneilla ja lennokkien osalta mallilennokkien Suomen mestaruus, joka on ollut useasti niin lähellä.


11. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

On olemassa kaksi vaihtoehtoa:
1. Olen totaalisen tympääntynyt ilmailuun, enkä halua enää edes nähdä lentokoneita ja harrastan naapureiden kyttäämistä.
TAI
2. Töistä päästyäni lentelen omalla Colibrilla ympäri maakuntaa ja rakennan Lapualla omassa tallissa uutta PIK 21 -konetta.

Jotenkin tämä jälkimmäinen kuulostaa todennäköisemmältä.


Pekka Lehtinen - 07/2004


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4