Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

DC ysin siivillä

DC-9-51
  Finnair on juuri ilmoittanut hankkiutuvansa eroon MD-80-kalustostaan viiden vuoden sisällä. Uudet Airbusit tulevat korvaamaan MD-80-koneiden reitit Euroopassa ja vanhemmat mutta yhtiön kannalta taloudellisemmat DC-9-koneet siirtyvät lentämään pääasiassa kotimaan reittejä. Muutos on käynnistynyt.
  DC-9-koneiden lentäessä Finnairin värityksessä vielä pitkään on Airbus-huuman keskellä syytä palauttaa ajatukset takaisin tähän raskaan työn raatajaan. DC-9-51 koneet ovat palvelleet yhtiön laivastossa aina 1970-luvun lopulta saakka ja niiden erinomainen huolto on pitänyt ne loistavassa kunnossa. Niihin juuri asennetut äänenvaimennuslaitteet mahdollistavat koneiden käytön pitkälle tämän vuosituhannen puolelle. Koneiden tulisi siis olla kaikin puolin kunnossa.
  Päätin tarkistaa kuinka hyvin nykyinen DC-9-kalusto palvelee matkustajia kotimaamme reitillä ja matkustin OH-LYV:n siivin Jyväskylästä Helsinkiin eräänä sateisena kevätaamuna.





Oli 17.5.2000. Kello oli puoli kuusi aamulla ja satoi vettä kun savuin Tikkakosken lentokentälle. Kaikki paikat olivat märkiä koko yön jatkuneen sateen jäljiltä ja taivas oli pilvien peittämä. Ei ollut paras mahdollinen sää matkustaa ja ottaa valokuvia. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut ja niinpä varmistin, että kaikki tarvittava oli mukana ja nousin autosta.

Terminaalin toisella puolella seisovan DC-9:n APU:n ääni kantautui voimakkaana korviini. Ääni oli tuttu ja se toi mieleen ne lukuisat kerrat kun olin kuullut sen aiemmin. Mieleni teki kiivetä näköalatasanteelle ihailemaan yksinäisellä platalla seisovaa konetta, mutta mikäli mielin ehtiä lennolle oli syytä unohtaa näköalatasanne ja edetä lähtöselvitykseen. Toimin siis järkeni ohjaamalla tavalla ja astelin sisälle terminaaliin.

Hämmästyksekseni terminaali oli lähes tyhjä. Pari kiireettömän näköistä virkailijaa kuljeskeli hitaasti ympäriinsä eikä muita matkustajia juuri näkynyt. Hetken ajan kuvittelin erehtyneeni joko päivästä tai kellonajasta mutta vilkaistuani lähtevien lentojen monitoriin totesin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Samalla monitorin vilkaisulla totesin lisäksi Air Botnian lennon lähtevän Tukholmaan samoihin aikoihin oman lentoni kanssa ja yllätyksekseni Rhodokselta saapuvan lomalennon aivan hetken kuluttua - taas yksi harvinaisuus Tikkakoskella! Koska olin siis oikeassa paikassa, siirryin lähtöselvitystiskille, jossa uneliaan näköinen virkailija aloitti kanssani luultavasti vuorokauden ensimmäisen palvelutapahtuman. Epäonnekseni lähtöselvityksen tietokonejärjestelmät osoittautuivat epäkuntoisiksi ja vuoroni tiskillä kesti niin kauan, että taakseni ennätti kertyä puolen terminaalin mittainen jono lennolle kiiruhtavista liikemiehistä, joista koko lennon matkustajat näyttivät muodostuvan 99 prosenttisesti. Sain kuin sainkin paikkani koneesta ja astelin terminaalin ainoan maisemaikkunan ääreen liikemiesjoukon vielä jäädessä selvittämään matkustusoikeuttaan lähtöselvitystiskille.

OH-LYV:n klassista ilmettä hehkuva ohjaamo. (klikkaa suureksi)
ohjaamo
Vilkaisu ulos ikkunasta paljasti paljon. Ensinnäkin selvisi, että lentoni tulisi tapahtumaan OH-LYV:n siivillä. Toiseksi totesin juuri Rhodokselta saapuneen koneen olevan MD-83 OH-LPB ja kolmanneksi huomasin kentällä olevan enemmän matkustajakoneita kuin mitä olin koskaan nähnyt: OH-LYV, Tukholmaan lähdössä oleva Botnian Saab 340 ja juuri Rhodokselta saapunut OH-LPB. Teki mieleni kuvata harvinainen tilanne, mutta kuvauskieltojen uhmaamisen aiheuttaman rangaistuksen pelossa en sitä tohtinut tehdä. Siirryin siis tyynesti turvatarkastuksen läpi odotusaulaan, joka täyttyi pian perässäni tulleista liikemiehistä ja puhelimen käyttö ja kovaääninen keskustelu edellisen illan tapahtumista pääsi vauhtiin. Odotusta kesti hyvän aikaa ja jopa myöhäisemmällä lähtöajalla ollut Botnian lento lastattiin ensin. Botnian lastaamisen päätyttyä lento AY300 kuulutettiin ja pääsin terminaalista takaisin raikkaaseen ulkoilmaan.

Rhodokselta saapunut MD-83 OH-LPB lähti rullaamaan heti OH-LYV:n perään. (klikkaa suureksi)
OH-LPB
Ulkona OH-LYV seisoi suoraan ovea vastapäätä noin kahdenkymmenen metrin päässä. Saavutin koneen ensimmäisten joukossa ja astuin askeleeni McDonnell Douglasin pienemmille koneille tyypilliselle koneen mukana seuraavalle portaalle. Muutaman askelen jälkeen olin ylhäällä ja ennen siirtymistäni koneen uumeniin koitin vielä koneen kylmää ulkopintaa - hyvältä se tuntui. Tuttu 2+3 istuinjärjestys tuli vastaan heti koneeseen nousun jälkeen ja sininen sisustus tuntui tutun turvalliselta. Ihan kuin täällä olisi ollut ennekin. Valitsin paikkani kuvaamisen kannalta edulliselta riviltä ja päädyin istumaan oikealle puolelle siiven jättöreunan tuntumaan. Päästyäni istumaan en ollut uskoa silmiäni. Käsinojat heiluivat hervottomina vasemmalta oikealle ja pöydän kiinnikkeistä tuntui puuttuvan suuri osa. Mihin oli kadonnut se tyypillinen toimiva ja ennen kaikkea ehjä DC-9 sisustus? En ollut koskaan aiemmin DC-9:llä matkustaessani törmännyt yhtä huonokuntoiseen sisustukseen. Ainoa selitys, jonka keksin oli, että kyseisen koneyksilön viimeisestä huollosta on täytynyt kulua jo jonkin aikaa. Ei auttanut itku markkinoilla. Viimeisetkin matkustajat olivat tulleet koneeseen ja huomasin koneen jäävän hyvin tyhjäksi.

Ovet suljettiin ja moottorit käynnistyivät vain paria minuuttia myöhässä aikataulusta, noin 6:13. Ensin kakkonen, sitten ykkönen. Tuttu, suhteellisen voimakas moottorien ääni täytti koneen eikä ollut puhettakaan mistään hiljaisuudesta, vaikka moottorit olivat tyhjäkäynnillä. Laipat laskeutuivat hivenen. Aiemmin lastattu Botnian lento odotti lentomme lähtöä paikallaan moottorit käynnissä. Myös äsken Rhodokselta saapunut kone oli käynnistänyt moottorit ja oli valmiina aloittamaan rullauksen. Koneemme aloitti rullauksen ensimmäisenä kohti käytössä olevaa kiitotietä (12) ja Botnia ja toinen Finnair seurasivat perässä. Itse asiassa Finnairin koneet käyttivät kyseistä kiitotietä vain koska noususuunta olisi niiden reittiä ajatellen edullisempi. Botnia sen sijaan lähti rullaamaan kohti 30:aa. Kaikesta huolimatta tilanne oli Jyväskylän kentälle erikoinen; kaksi Finnairin suihkukonetta rullaamassa peräkkäin ja lisäksi Botnian kone odottamassa lähtövuoroaan. Koneemme rullasi suoraan kiitotielle 12 ja aloitti lähtökiidon OH-LPB:n jäädessä odottamaan omaa vuoroaan. Moottorien jyrinä kuului sisälle voimakkaana.

Lennolla ei ollut paljon matkustajia. (klikkaa suureksi)
OH-LYV:n matkustamo
Kone irtosi kiitotien pinnasta suhteellisen lyhyen kiidon jälkeen tyhjä kun oli ja veti laskutelineen sisään. Lyhyt nousu kiitotien suunnassa, laipat sisään, jonka jälkeen oikea kaarto - todennäköisesti suoraan reitille kohti Orimaan majakkaa. Matkustamohenkilökunta aloitti nopean työskentelynsä keulasta alkaen tarjoten näinkin lyhyellä lennolla moniin lentoyhtiöihin verraten suhteellisen kattavan tarjoilun, sämpylän ja juotavaa. Kone kiipesi nopeasti matkalentokorkeudelle, jonka itse arvioisin olleen noin 16 000 jalkaa. Lennettiin selvästi pilvien yläpuolella ja auringonpaiste tunkeutui koneeseen. Meteli sisällä voimistui sitä mukaa kun koneen nopeus kasvoi eikä keskustelu normaaliäänellä ollut juurikaan mahdollista. Matka taittui nopeasti - olihan aikataulunmukainen kokonaislentoaikakin vain 40 minuuttia.

Lähestyminen alkoi reippaalla oikealla kaarrolla. (klikkaa suureksi)
kaarto oikealle
Laskeutuminen alkoi ja hetken kuluttua kone kaartoi oikealle. Matkustajana, tietämättä mitään sen hetkisestä todellisesta sijainnista arvelin koneen lentävän suuressa mittakaavassa kohti kiitotien 15 perusosaa - näin olikin. Korkeus väheni ja moottorit olivat joko tyhjäkäynnillä tai pienillä kierroksilla. Vain noin reilun kymmenen minuutin aurinkoisen lennon jälkeen kone sukelsi takaisin pilvikerrokseen, joka osoittautui kuitenkin huomattavasti ohuemmaksi ja hajanaisemmaksi kuin Jyväskylässä. Arvioni mukaan oltiin jo reilusti lähestymislennonjohdon alueella, ehkä noin 20 merimailin päässä kentästä lentämässä suuren mittakaavan perusosalla.

Oltiin reilusti pilvien alapuolella ja lennettiin karkeasti arvioiden kohti länttä. Pian vasemman puolen ikkunoista erotin
Loppuosalla kiitotielle 15 laipat laskuasussa. EFHK:n kolmannen kiitotien rakennustyömaa vasemmalla. (klikkaa suureksi)
loppuosalla
Helsinki-Vantaan muodot. Olin ollut siis oikeassa; lähestyttiin 15:ttä ja pian käännyttäisiin loppuosalle, joka ILS tai näkölähestymiseen. Kone teki viimeisen jyrkän kaarron lähestymislinjaan ja kenttä hävisi
Spoilerit auki jarruttamassa kiitotiellä 15 rullaustie zulun kohdalla. (klikkaa suureksi)
jarrutus
näkyvistäni. Vasta nyt tulivat ensimmäiset laipat ulos ja pian perään laskuteline ja sen myötä lisää laippoja. Alettiin olla jo aika alhaalla ja viimeisetkin tarvittavat laipat tulivat alas. Kone pudotti korkeuttaan tasaisesti ja pian oikealla puolella näkyi valtaisa Helsinki-Vantaan kolmannen kiitotien rakennustyömaa. Enää muutama sekunti. Valuttiin tasaisesti kohti 15:n kynnystä ja metrit koneen alla vähenivät entisestään. Kiitotien 15 odotuspaikka tuli näkyviin ja heti perään tutut lentokentän rakennukset. Loivennus ja kosketus kiitoteiden risteyskohdan tuntumassa. Spoilerit auki välittömästi ja kevyesti reverssiä. Pyöräjarrutus ja koneen nopeus hidastui rullaustien vaatimalle tasolle. Poistuttiin kiitotieltä YF:n kautta. Lyhyt rullaus suoraan asematasolle ja portille 20. Oltiin Helsinki-Vantaalla.

OH-LYV lennon jälkeen. Pian se suuntaisi kohti Rovaniemeä. (klikkaa suureksi)
perillä
Uloskäynti tapahtui luonnollisesti vain etuovesta. Vaikka koneen sisätilojen kunto oli mitä oli, olisi koneeseen ollut mukava jäädä tutustumaan pidemmäksikin aikaa. Ulos oli kuitenkin mentävä ja viimeinen näkymä koneeseen oli terminaalin ikkunasta. Kone seisoi paikallaan aamuauringon noustessa horisontissa. Laitteita pyöri koneen ympärillä tyhjentämässä sitä edellisestä lastista ja lastaamassa sitä seuraavaa lentoa varten. Kone seisoi portilla 20 ja pian se suuntaisi kohti Rovaniemeä.

PL - 2000


Lento oli miellyttävä. Vaikka koneen sisätilojen kunto olikin kehno, voisin omalta kohdaltani väittää sen olevan poikkeuksellista. Aiempien kokemuksieni pohjalta olen havainnut DC-9-kaluston olevan hyvässä kunnossa enkä ole juurikaan havainnut ongelmia. DC-9 on klassikko. Joka ei ole sillä matkustanut on jäänyt paljosta paitsi. Jos et vielä ole ollut sen kyydissä, on vielä mahdollisuus korjata tilanne ennen kuin viimeisetkin poistuvat maastamme.



etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5