Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

4.    Varusmiespalvelus Ilmasotakoulussa


Janne Hannula
Qualitas Potentia Nostra
Virtual Wingsin aiemmissa numeroissa esiteltiin Ilmavoimien tarjoamia mahdollisuuksia varusmiespalvelukseen lähtevälle nuorelle. Aiemmissa numeroissa käsiteltiin Ilmavoimien viestikoulu ja teknillinen koulu ja nyt on vuorossa varmasti kaikkien tuntema Ilmasotakoulu. Virtual Finnairin lentäjä ylivieskalainen Janne Hannula, 20 v, on yksi niistä onnellisista, jotka ovat tulleet valituiksi Ilmavoimien ohjaajan alkeiskurssille. 21.8.2000 alkaen Janne vietti yhdeksän kuukautta Ilmavoimien sinisissä saaden sinä aikana varusmiesohjaajan sekä ilmavalvonta-alan koulutuksen. Seuraavassa haastattelussa tutustumme Jannen yhdeksään kuukauteen Ilmavoimien palveluksessa.



1. Kuinka päätit hakea Ilmasotakouluun?

Vinkat rivissä (klikkaa suureksi)
 
Vinkat
Päätös hakemisesta kypsyi jotakuinkin puoli vuotta ennen kutsuntoja. Hankin samoihin aikoihin hakupaperit myös Ilmavoimien Viestikouluun, mutta loppujen lopuksi jätin ne paperit lähettämättä. Mainosmateriaalit ja koulurekrytointi antoivat sen verran mielenkiintoisen kuvan tehtävistä, että lähdin koettamaan onneani valintatesteihin.

2. Miten suhtauduit mahdollisuuksiin päästä sisään?

En ottanut asiasta erityisemmin paineita, ja uskon sen olleen etuna. Tieto siitä, että 1138 hengen joukosta 45 pääsee sisään piti jalat maassa. Testien aikana näki, kuinka porukka otti takkia naulasta ja poistui pitkin päivää reputettuaan jossain osakokeessa. Peli oli raaka, se opetti asennoitumaan oikein. Seuraava saattoi olla kuka tahansa. Tietysti tieto lopputesteihin pääsystä alkoi nostamaan jo realistisia toiveita, mutta niiden läpäisykään ei vielä taannut paikkaa kurssille.

Monille pettymys oli varmasti suuri, kun lapsuuden unelma romuttui kesken testipäivän. Huomattavasti helpompaa onkin, kun ei rakentele pilvilinnoja jo pienestä pitäen vaan tiedostaa sen, ettei loppujen lopuksi pysty vaikuttamaan testituloksiin juuri millään tavalla.

3. Minkälaiset olivat testit ja pääsykokeet?

Testit olivat nelivaiheiset, joista ensimmäinen oli paperikarsinta. II-vaihe käytiin lähimmässä Ilmavoimien sotilassairaalassa, ja kaksi viimeisintä pidettiin Keskussotilassairaalassa Helsingissä. Testit olivat hyvin perusteelliset. Fyysisistä ominaisuuksista erityisen tarkkaan mitattiin silmät mitä ihmeellisimmillä vempaimilla. Psyykkisiä testejä pidettiin III-vaiheessa kokonainen päivä, joka oli henkisesti erittäin raskas. Useita kertoja testattiin myös kahden käden koordinaatiota, reaktioita, muistia ja asioiden yhtäaikaista käsittelykykyä. Kuten edellisessä kysymyksessä tulikin jo ilmi, juuri mitään ei voinut itse ennakkoon harjoittaa. Koko testirupeama käytiin läpi mielestäni hyvässä hengessä, työntekijät olivat sopivan joustavia ja rennon oloisia.

Tieto kurssille pääsystä tuli juuri ennen juhannusta, joten ajoitus ainakin oli hyvä! Siihen mennessä oli jo itsekuri päässyt heltymään ja asenne oli lipsahtanut valmiiksi kurssille pääsyn kannalle, joten kirjeen lukeminen aiheutti yllättävänkin vaimean reaktion. Kyllä siinä kuitenkin samppanjalaseja kilisteltiin!

4. Minkälainen oli palveluksen alku? Pitävätkö huhut usean tunnin asennossa seisomisesta paikkansa?

Ensimmäinen päivä oli melkoinen järkytys heti aamusta lähtien. Koulutusvastuussa olleet toisen vuosikurssin kadetit pistivät kaikkien 45 sällin jalat maahan heti alusta lähtien. Paikallaan kyllä seistiin pitkin peruskoulutuskautta, ja myöhemminkin, mutta onneksi lähinnä levossa =). Etenkin iltavahvuuslaskennat tahtoivat välillä venyä turhankin pitkiksi ja tupaan palattiin useasti. Vastapainona saimme kuitenkin toimia koko kurssin ajan itsenäisesti, eikä meitä oltu muina aikoina juurikaan tarkkailemassa.

Perinteet ovat Ilmasotakoulussa kunniassa. Olimme mukana monenlaisessa jutussa, joskus epämiellyttävässä ja joskus jopa hupaisassa. Olikin mielenkiintoista ajatella, että kaikki lento-oppilaat ovat käyneet läpi samat asiat kautta Ilmavoimien historian.

5. Minkälaisista ihmisistä kurssi koostui?

Kaikissa oli havaittavissa selvästi samoja piirteitä. Tasapainoisia, ei turhaan stressaantuvia, liikunnallisia, jne. Valintajärjestelmä tietysti hakeekin homogeenistä ihmismassaa. Maantieteellinen jakautuminen oli aika totaalista. Mielenkiintoiseksi asetelman teki se, että kurssilla oli runsaasti eri sotilasarvon omaavia henkilöitä. Nykyäänhän kurssille voi hakea jo palveluksessa oleva henkilö. Kurssimme aloittikin 1 upseerikokelas, 2 apumekaanikkona palvellutta kersanttia - molemmat yli 600 aamun miehiä, ei taida olla mahdollista missään muualla Suomen armeijassa! - 2 alikersanttia sekä kaksi muuta palveluksensa jo aloittanutta - toinen laskuvarjojääkärikoulusta ja toinen heinäkuussa aloittanut varasijalta sisään päässyt. Ikäjakauma oli kolmen ikävuoden sisällä. Muutamat olivat hakeneet edellisvuonna, läpäisseet testit mutta eivät olleet päässeet kurssille.

6. Minkälainen paikka Kauhavan varuskunta oli olosuhteiltaan? Oliko paljon lomia?

Uusissa tuvissa saattoi pelata myös Flight Simulatoria. (klikkaa suureksi)
Tupa
Ensimmäiset 5 kuukautta asuimme evakossa varuskunnan vierasmajoitustiloissa. Tuvat olivat 2-3 hengelle, ja jokaisessa oma WC. Kun varsinaisten majoitustilojen pari vuotta kestänyt perusteellinen homeremontti valmistui, muutimme sinne. Saimme kokonaan oman kerroksen, jossa oli 2 hengelle todella uudenaikaisia huoneita. Kahta huonetta kohti oli aina yksi pesutila (suihku + wc), jossa oli siis ovet kumpaankin huoneeseen. Omia tietokoneita sai tuoda, ja tulevaisuudessa varmaan jopa kiinteä nettiyhteyskin on tosiasia. Osa oli uudenvuoden aikaan kiinni, jolloin neuvokkaina rakensimme oman kotiverkon, ja aivan luvan kanssa. Oli siinä vartiopäällikölläkin ihmettelemistä, kun piuhaa meni pitkin käytäviä!

Säilytystilasta ei ollut puutetta, varusmiestä kohti oli huoneessa kaksi kaappia, laatikosto, hylly, WC:ssä peilikaappi, ja muissa kerroksen tiloissa lisäksi kuivauskaappi ja lentovarustekaappi. Kerroksessa oli kaksi TV-tupaa, joissa jokaisessa sohvia, keittiövarusteet, töllö ja videot ym. Mikään missään kerroksen tiloissa ei ollut vanhaa.

Uudenvuoden kiinnioloa... (klikkaa suureksi)
uusivuosi
Mistään perinteisestä inttimajoituksesta ei siis ollut kyse, pikemminkin asuntolasta. Sisäänkäyntikin oli kulkukortin varassa. Puitteet mahdollistivat täysipainoisen opiskelun, eikä se missään 10 hengen massatuvassa onnistuisikaan. Vastapainona kuitenkin oli henkisesti rankka työ. Ei silti sijaa valittamiselle. Olikin vähän sopeutumisvaikeuksia kun silloin tällöin vieraissa varuskunnissa ollessamme jouduttiin majoittumaan tavallisiin inttitiloihin.

Varuskunta muuten, pieni kun on, ei tarjonnut kovinkaan runsaasti vapaa-ajan mahdollisuuksia. Liikuntasali löytyi, samoin punttisali. Sotilaskodissa ei tarvinnut jonottaa, ja sotkun täditkin tulivat tutuiksi ajan myötä. Ruoka muuten oli erinomaista, parhaimmillaan lähestulkoon ravintolatasoista.

Lomista sen verran, että kiinnioloja oli keskimäärin 6 viikon välein. Muuten lomat pyörivät todella joustavasti, ja junalla pääsi lähtemään usein jo varhain alkuiltapäivästä jos päiväohjelma sen salli.

7. Missä vaiheessa alkoi ilmailun opiskelu ja minkälaista se oli?

Peruskoulutuskausi kesti 6 viikkoa, ja se päättyi 10 päivän alokasleiriin. Tämän jälkeen (lokakuun alussa) alkoi lentoteoriajakso, jolloin huomasi sotilaallisen koulutuksen helpottuvan selvästi, ja vapaa-aikaakin alkoi olla. Tasaisin väliajoin kadetit kävivät palauttamassa häröilevän joukkiomme takaisin ruotuun. Koulutus sisälsi käytännössä PPL-teoriat paikoin sotilaspuolelle sovitettuna, ja ilmapiiri oli kuin olisi koulua käynyt. Aamukahdeksasta eteenpäin 8 kpl 45 minuutin oppitunteja joka päivä. Illat olivat yleensä vapaita, ellei sitten ollut jotain erikoisohjelmaa. Oppitunnit järjestettiin pääasiassa varuskunnan modernissa auditoriossa, koska vielä teoriakaudella varsinaiset opetustilat olivat homeremontissa. Auditorion pehmeät niskatuetut penkit tarjosivat väsyneelle varusmiehelle monesti kesken oppitunnin vähän liiankin hyvän leposijan.

Kokeet kuitenkin muodostivat henkisen rasitteen. Joka osa-alueelta vaadittiin 67 % osaamista, paitsi Vinka-tyyppikurssilta 75 %. Etenkin kun vielä tässä vaiheessa 45 kurssilaisen joukossa oli 45 halukasta täyttämään 20 kadettikurssipaikkaa, niin porukan sisällä vallitsi jonkinmoinen kilpailuvietti, kun suunnilleen pikkusormen heilautuskin oli arvosteltava suoritus =). Onneksi mitään silmäkulmasta ponnistamista ei tapahtunut kenenkään osalta.

8. Koska pääsit ensimmäisen kerran ilmaan?

Lentoteoriajakso päättyi tammikuun lopussa, jolloin päästiin ekaa kertaa ilmaan. Ensimmäinen lento sisälsi lähinnä tutustumista harjoitusalueisiin ja Kauhavan ympäristöön. Ensimmäisiä lentoja edelsi kuitenkin muutama keikka nykymittakaavassa melko alkeellisessa Link-simulaattorissa. Onneksi FS98 tarjosi vapaa-ajalla tutustumista mittarilennon perusteisiin =).

9. Kerro lentokoulutuksesta yleensä.

Toinen yksinlento...tällä kertaa paloaltaaseen. (klikkaa suureksi)
Allas
Koulutus koostui kolmesta osasta. Tyyppilennoista, joita oli noin puolet kaikista lennoista, ja mittari- sekä taitolennoista. Keikat oli yleensä 40 minuutin mittaisia, ja niitä oli alkeiskurssin aikana noin 30 kappaletta. Jokaista hieman erikoisempaa keikkaa edelsi aina simulaattorikoulutus. Näitä oli erityisesti mittarivaiheessa useita.

Tyyppilennot sisälsivät laskukierroslentämistä, maaliinlaskuja, harjoituspakkolaskuja ym. perusasioita. Erikoisuutena siviilimaailmaan verrattuna oli kuitenkin syöksykierteet, jotka olivat mielenkiintoinen kokemus! Mittarilennoilla harjoiteltiin lähinnä peruslentämistä näkyvyys erillisellä mittarikuomulla peitettynä. Tämä oli henkisesti raskasta, etenkin kun vieressä istuneet lennonopettajat vaativat sotilaallisen täsmällistä mittariarvojen säilyttämistä. Keskittymiskyky oli kovilla, kun piti jatkuvalla syötöllä tarkkailla useita mittareita ja säätää ohjaimilla arvot kohdilleen tai säilyttää ne toleranssien sisäpuolella. Ainakin minulle mittarilentojen kruununa olivat ILS-lähestymiset tutkaohjauksessa sekä ilman, kun vielä tuli mahdollisuus lentää oikeassa pilvessä. Ei upeampaa tunnetta ole tähän mennessä housut jalassa ollut, kun 150m ratkaisukorkeudessa tulimme juuri pilvipeitteen alapuolelle ja huomasin olevani täydellisesti liukupolulla! Muistissa on myös, kuinka eräällä keikalla vieressä istunut lennonopettaja "vektoroi" minut aina kiitotien pintaan asti enkä nähnyt mittarikuomun takaa mitään ennen kuin syrjäsilmällä huomasin asfalttia ilmestyvän siiven alle! "Noniin otahan kaasu pois ja lisää vähän vetoa.."

Taitolennoilla lennettiin silmukkaa, vaakakierrettä, heilureita, selkälentoa ja tynnyriä. Valitettavasti vatsani ei ollut kaikkein rautaisimpia, ja pari kertaa jouduttiin lento keskeyttämään heikon olon vuoksi. Tämän vuoksi lentohaalareiden vakiovarustukseen kuuluukin oksennuspussi! Onneksi en sitä itse missään vaiheessa tarvinnut, kun osasin huomauttaa ajoissa. Kuitenkin hyvänä päivänä meni kolmekin keikkaa putkeen ilman mitään ongelmia. Etenkin mieleen jäi erinomaisesti mennyt tarkastuslento, kun teimme laivueen komentajan kanssa komeita liikesarjoja Lappajärven suunnalla =).

Koulutuksen loppuun lennettiin 2 yksinlentoa. Laskukierrosta oli mahtava lentää auringon paistaessa pilvettömältä kevättaivaalta Midnight Hawksien harjoitellessa samaan aikaan kesäohjelmaansa 500 metrin yläpuolella! Pientä lisäpainetta vaan toi kova sivutuuli.

Toisin kuin ennakkoon saattoi ajatella, ei varsinainen lentäminen ollut mitään helppoa, ei todellakaan. Oli valtavasti muistettavaa ja opeteltavaa, kun kaikki toimenpiteet piti tehdä juuri opetetussa järjestyksessä ja mahdollisimman nopeasti. Keskittymiskyky oli kovilla joka tehtävässä, mitään maisemienkatseluaikaa ei jäänyt.

10. Minkälaista palvelus oli varsinaisen koulutuksen jälkeen?

Tankkauspartio palaamassa työstä. (klikkaa suureksi)
Tankkauspartio
Lentopalveluksen aikana tammikuun lopusta toukokuun alkuun päiväohjelma oli aika yksiselitteinen. Aamulla aamiaisen jälkeen lähdettiin, joskus jopa kiirehdittiin laivueeseen tehtävienjakoon. Alkuun joku oppilaista piti lyhyen tietoiskun jostain ilmailuun liittyvästä aiheesta. Suosittuja olivat lentokone-esittelyt. Kohta lennonopettajat valuivat luokkaan ja lentopäivystäjä teki ilmoituksen lentopalveluksen johtajalle. Keikat kirjattiin taululle, ja siitä saattoi lukea omansa. Päivästä riippuen oli käytössä noin neljästä kolmeentoista Vinkaa ja lennettiin enintään viisi kierrosta. Jos keli oli liian huono, ei lennetty ollenkaan ja järjestettiin jotain korvaavaa ohjelmaa. Joskus katsottiin videota, joskus käytiin liikkumassa, joskus oli vapaa-aikaa. Jos ei sattunut keikkaa kohdalle niin saattoi lorvia majoitustiloissa. Nakki kuitenkin viuhui ahkeraan, ja jos sattui napsahtamaan kohdalle niin joutui monesti tankkaushommiin platalle. Ei mikään miellyttävin tehtävä jos koneita sattui olemaan useampiakin ja kylmä tuuli tuiversi. Homma nimittäin hoidettiin käsipelillä vivusta pumppaamalla.

11. Mitä koko 9 kuukauden koulutus sisälsi?

Silloin tällöin varuskuntapalveluksen lomassa oli viikon irrotus arkirutiineista ja lähtö leirille tai muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Menkijärvellä pidetyn alokasleirin lisäksi oli ampumaleiri Lohtajalla lokakuussa, ilmavalvontaleiri Kauhavan maastossa marraskuussa, ja johtamistaidon leiri joulukuussa Menkijärvellä. Tammikuussa opiskeltiin maavoimien taktiikkaa, helmikuussa ilmavalvontateoriaa, maaliskuussa jakauduttiin ryhmiin ja käytiin kahden viikon joukko-osastoharjoittelu Ilmavoimien eri tukikohdissa. Huhtikuussa oli vuorossa pelastautumisharjoitus. Lisäksi pienempiä osioita, kuten joulukuinen Satakunnan Lennostoon tutustuminen. Kurssin päättymisestä on nyt jo puoli vuotta, joten saatoin unohtaa jotain.

Team Rovaniemi joukko-osastoharjoittelussa. (klikkaa suureksi)
team Rovaniemi
Virallisen ohjelman ohessa kurssimme aktiivinen oppilaskunta järjesti vapaa-ajan aktiviteetteja. Oli pikkujoulua, puolikurssiristeilyä ja muita rentoutumistempauksia. Erityisesti muistuu mieleen joukko-osastoharjoittelun väliviikonloppu, jolloin Rovaniemen edustus lähti muutamaa estynyttä henkilöä lukuunottamatta Leville. Pienillä neuvotteluilla sinne saatiinkin Fokker-kyyditys, kun tarvetta lennolle oli muutenkin. Valitettavasti itse en päässyt kokemaan tuota reissua, mutta voin uskoa sen olleen mieleenpainuva =).

Liikuntaa oli paljon. Joka viikko oli virallista liikuntakoulutusta epävirallisen lisäksi, ja etenkin loppuvaiheessa se eteni pitkälti toivomuksiemme mukaan. Käytiin uimassa, juoksemassa, pelaamassa lätkää ja olipa oma liikuntapäiväkin Kuortaneella. Cooperin testi juostiin useammin, kurssin keskiarvoksi muodostui lopulta yli 3000 metriä.

11. Miksi et jatkanut lentoupseerin ammattiin?

Päätökseen vaikutti useita seikkoja. Merkittävimpänä niistä oli se, etten kokenut tarkoin säädellyn sotilasammatin soveltuvan yksilön vapautta ja avoimuutta arvostavalle luonteelleni. Lisäksi lentoupseerin ammatti myöhemmässäkin koulutusvaiheessa sisältää jatkuvaa koulutusohjelmien lentämistä, kunnes hieman yli kolmekymppisenä siirrytään muihin, yleensä hallinnollisiin tehtäviin. Toki silloinkin lennetään, mutta ei kovinkaan paljoa. Mediaa vähänkin enemmän seuranneet tietävät, ettei Ilmavoimissa lentäjäkohtaiset lentotuntimäärät ole enimmilläänkään kovin paljoa. Pakkosiirrot raapaisivat läheltä, sillä useat meitä lähellä työskennelleet lennonopettajakurssilaiset saivat siirron Kauhavalle Hawk-opettajiksi. Kurssihan on kaikille lentoupseereille käytännössä pakollinen. Henkilökohtaisella tasolla myös taitolennoilla ilmenneet fyysisen kestokyvyn heikkoudet eivät luvanneet kovin hyvää tulevaisuuden taistelulentokoulutusta ajatellen.

Ammatissa olisi ollut luonnollisesti paljon etujakin. Hyvä alkupalkka (yli 20.000 mk / kk) heti kadettikoulusta valmistuttua, erinomainen työyhteisö, elämysrikas koulutus ja alhainen eläkeikä (n. 45 vuotta). Joillekin ammatti sopii varmasti hyvin, mutta tarkan miettimisen jälkeen tein oman päätökseni jättää sotilasura ja hakea tulevaisuudessa siviili-ilmailun pariin, joka myöhemmässä vaiheessa alkoi kiinnostamaan monia muitakin toden teolla.

Jatkomahdollisuuksista yleensäkin sen verran, että 45 alkeiskurssilaisesta valittiin 25 jatkokurssille. Käytännössä kaikki halukkaat pääsivät jatkoon, lukuunottamatta paria tapausta, jossa hakijalta evättiin pääsy esimerkiksi heikommanpuoleisesti menneen lentopalveluksen takia. 9 kuukautta kestäneen alkeiskurssin jälkeen alkoi 3,5 kuukautta kestänyt jatkokurssi, jonka jälkeen valittiin 20 kadettikurssille. Paikkoja oli 18 kappaletta Ilmavoimalinjalle, ja 2 kappaletta Rajavartiolaitoksen helikopteritehtäviin. RVL:n paikat ovat olleet perinteisesti erityisen haluttua tavaraa, niitä haetaan joka toinen vuosi. Silloin tällöin järjestetään myös 2-5 maavoimien helikopterilinjan paikkaa, tulevaisuudessa NH90-päätöksen myötä paikkoja varmasti on. On myös erilaisia mahdollisuuksia pitää välivuosi, eikä se vähennä pääsymahdollisuuksia millään tavalla.

12. Mitkä ovat parhaat kokemukset varusmiesajalta?

Draken-hupailua Kuopiossa. (klikkaa suureksi)
Draken hupailua
Parhaat kokemukset liittyvät - luonnollisesti - lentopalvelukseen. Erityisen makoisa reissu oli VFR-suunnistuslento Ouluun. Lennonopettajat lähtivät aina perjantaisin Vinkoilla viikonlopun viettoon omiin joukko-osastoihinsa, ja tällöin on lento-oppilailla mahdollisuus päästä kyydissä lomille. Sään salliessa samalla otettiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja yhdistettiin reissuun jatkokurssin lento-ohjelmasta suunnistustehtävä varusmiehelle. Kolmipaikkainen kone lastattiin täyteen viikonloppua varten ja viime hetkellä tehtiin reittiviivaan pienoinen muutos, joka leikkasikin suoraan kotikaupunkiani. Aurinkoisessa säässä sitten tehtiin pari ympyrää kotitalon päällä, bongailtiin hirviä ja ajettiin kilpaa moottorikelkan kanssa! Oulussa jäi pois toinen mukana olleista lennonopettajista ja itse lähdin morjestamaan kentän kupeessa asuvia kavereita. Pojat vihreissä menee viikonlopun viettoon hikisissä lomabusseissa - meikäläinen menee lentokoneella! =)

Toinen upea kokemus oli Hawk-kyyditys. Itselläni se sattui kohdalle Rovaniemellä, jossa olimme harjoittelussa. Oli kiinni tuurista, millaisen keikan sait. Toisille tuli 2 vs. 1 -ilmataisteluharjoitusta, toisille osastolentoharjoitusta ja minulle, kuten muutamalle muullekin, suunnistuslento. Reittipisteinä Kuusamo, Ivalo, Kittilä ja takaisin Rovaniemelle. Hieno tunne ottaa ohjaimet ja hallita konetta 600-700 km/h tuntivauhdissa 150 metrin korkeudessa! Kittilän kenttää kohti kaarrettiin Levin rinteiden päältä ja asiaan kuului tietysti laskettelijoiden säikyttäminen ja käden heilautus =). Silloin tunsi olevansa jollain tavalla etuoikeutettu. Muistona oleva video löytyy tänäkin päivänä hyllystä. Pari kaveria muuten, jotka eivät ehtineet lentää keikkaansa joukko-osastoharjoittelun aikana lensivät ne Kauhavalla. Ihan Midnight Hawks neloskonekeikkaa ei tarjoutunut, mutta pääsivätpä näkemään aitiopaikalta läpilaskuja Virttaan maantietukikohtaan!

Kurssi huipentui toukokuun alussa järjestettyyn kurssijuhlaan. Kurssikirjan mainostuloista pääosin kerätyt rahat "poltettiin" tehokkaasti yhden illan aikana Helsingissä. Hotelli Intercontinentalissa järjestetty gaala aterioineen ja yksityisdiskoineen daamien seurassa oli upea, arvoisensa päätös loistavalle kurssillemme.

PL - 2001

kuvat Janne Hannulan toimittamia


Lisää aiheesta:
  • Ilmasotakoulu
  • Jannen kotisivuilta lisää kuvia



  • etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5