Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

4.    Finnairin lomalennolla Kreikkaan


lomalennolla Kreikkaan
Finnairin lomalennoilla kokee usein paljon sellaista, mitä yhtiön normaaleilla reittilennoilla ei koe. Tunnelma matkustajien keskuudessa on rento ja ainakin menolennolla kiireetön. Matkustamo on ahdettuna täyteen hyvin monenlaisia ja etenkin lomaisesti puettuja ihmisiä ja liikemiehet loistavat poissaolollaan. Sen lisäksi kaikkia koneessa matkustavia yhdistää yksi ja sama tekijä - loma. Lomalentoihin liittyy myös piirteitä, joiden tarpeellisuudesta voi olla montaa eri mieltä: Runsaasti nestepitoinen ravinto lennon aikana ja raikuvat aplodit laskun jälkeen ovat asioita, jotka heijastavat suomalaista lomakulttuuria paremmin kuin hyvin mutta eivät välttämättä kuulu lentokoneeseen. Seuraavassa kuvaus ja tunnelmia Finnairin lomalennolta AY2707 Helsingistä Rodokselle (LGRP) 15.5.2002.



Lähtö

Lähtöportiltamme 21 löytyi toinen uusimmista Boeing 757:sta OH-LBV. Catering-auto on juuri poistumassa paikalta ja polttoaineauto on aloittamassa tankkausta. Aurinko on juuri noussut mutta sumua leijailee yhä kiitotien 15/33 tuntumassa. (klikkaa suureksi)
 
OH-LBV lähtövalmisteluissa
Saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle tiistaina 14.5.2002 tarkoituksenamme matkustaa seuraavana aamuna kahdeksi viikoksi Rodokselle. Sää oli mitä erinomaisin ja aurinko paistoi liki kirkkaalta taivaalta. Helsinki-Vantaa oli täynnä elämää. Koska tulimme kohtalaisen kaukaa ja koneemme lähtöaika oli varttia yli seitsemän aamulla, olimme varanneet hotellihuoneet ulkomaanterminaalin alakerrassa sijaitsevasta Scandic-hotellista, jotta siirtyminen lennolle olisi mahdollisimman vaivatonta. Iltapäivän ja illan aikana ei tylsyys päässyt yllättämään, sillä aika (ja filmiä) kului yllättävänkin hyvin kotimaan terminaalin päässä paikallisten spottaajien kanssa koneita kuvaillen.

Matkustajasillalla kohti konetta. (klikkaa suureksi)
 
Koneeseen
Herätys oli hieman ennen viittä ja olo oli heti silmien avaamisesta saakka odottava kuten aina matkalle lähtiessä. Tavarat oli pakattu hetkessä eikä aikaakaan kun olimme jo siirtyneet hissillä lähtöselvityskerrokseen. Olin selaillut Finnairin aikataulukirjan koneiden istuinjärjestyksiä etukäteen ja olin suunnitellut pyytäväni paikkaa juuri siiven takaa riviltä 27 saadakseni hyviä kuvia, joissa siipi olisi mukana. Ikävä kyllä tuo rivi muuttui jossain vaiheessa päässäni riviksi 17, jota sitten pyysin lähtöselvityksessä. Ikäväkseni sain kuitenkin kuulla, että lomalennolla matkatoimisto oli automaattisesti varannut meille tietyt paikat eikä matkustajan toiveita lähtöselvityksessä voitu enää huomioida. Vilkaistuani istuinriviä uunituoreista boarding passeista, totesin rivin olevan 17 ja paikat A, B ja C. Aivan kuten olisin siis toivonutkin! Kerrankin arpa suosi ja virkailija oli heti mukana tilanteessa ja totesi Finnairin pyrkivän toteuttamaan kaikki asiakkaan toiveet. Tässä vaiheessa en tosin vielä tajunnut, että alkuperäinen haluamani paikka siiven takaa sijaitsikin siis rivillä 27, joka oli päässäni vaihtunut riviksi 17. Lippumme sekä myöskin valotaulu kertoi koneemme lähtevän portilta 21, minkä koin hieman yllättävänä, sillä olin ymmärtänyt lomalentojen lähtevän aivan terminaalin viimeisistä porteista kuten aina ennenkin. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että terminaalin tämä "loppupää", jossa viimeiset portit sijaitsevat oli juuri muutettu pelkästään ei-Schengen -alueen lentojen alueeksi.

Näkymä paikalta 17A ei ollut aivan odotetunlainen. Vieressä OH-LXE valmistautumassa lennolleen. (klikkaa suureksi)
 
Näkymä paikalta 17A
Turvatarkastus ei ollut yhtään sen tiukempi kuin ennen viime syyskuun tapahtumia ja hetkessä olimme transit-alueella, jossa siirryimme ensimmäiseen kahvilaan nauttimaan hotellimme tarjoamaa aamiaista. Työnnettyäni nopeasti croisantit suuhuni teellä höystettynä, suuntasin kohti lähtöporttiamme saadakseni selville koneemme rekisterin. Yllätys oli erittäin positiivinen nähdessäni koneemme olevan toinen Finnairin uusimmista Boeingeista, OH-LBV, joka piti yllään siis myös uutta väritystä vanhojen lomalentovärien sijaan. Sinänsähän sillä ei ollut merkitystä, sillä joka tapauksessa lento tulisi olemaan minulle ensimmäinen Boeing 757 -konetyypissä, koska edellisen lomalentoni olin lentänyt vuonna 1996 silloin vielä Airbus A300 -koneella. Tältäkin osin olin siis odottavin mielin. Ikkunasta tähystäessäni totesin sään olevan kirkas, vaikkakin monin paikoin lentoaseman alueella leijaili suuria aamuisia sumulauttoja. Aurinko oli juuri noussut ja sen lämpö tulisi onneksi kuitenkin rikkomaan sumut ennen koneemme lähtöä. Lähteville näytti olevan käytössä kiitotie 22 ja laskeville 15, joten odotettavissa oli mitä todennäköisemmin lähtö 22:lta. Koska aikaa oli vielä runsaasti, tein kierroksen terminaalin toiseen päähän, jossa nyt vasta omin silmin näin tehdyt muutokset, jotka estivät pääsyn aivan terminaalin toiseen päähän.

Näkymä eteenpäin paikalta 17A. Näytöt olivat juuri kääntyneet alas ja näyttivät tässä vaiheessa reittikarttaa. Henkilökunta valmistelemassa matkustamoa. (klikkaa suureksi)
 
Näyttö
Kun koneemme lähtöaika lähestyi, palasin takaisin lähtöporttimme tuntumaan, jossa konettamme saatettiin juuri lähtövalmiiksi. Catering-auto oli juuri saanut lastauksensa valmiiksi ja se oli poistumassa paikalta samalla kun polttoainerekka odotti vuoroaan aloittaa tankkaus ja matkalaukkuja lastattiin alakertaan. Lähtö oli jo lähellä. Ihmisiä seisoskeli odottavan näköisinä eri puolilla lähtöaulaa ja vasta nyt tarkemmin katsottuani matkustajien keski-ikä lähenteli karkeasti arvioiden 50 vuotta. Eläkeläisvoimin oltiin siis liikkeellä. Pian virkailija kaivoi mikrofonin tiskin takaa ja kuulutti reippaasti ensimmäisenä rivit 30-39. Kello oli tuolloin noin 06.50. Ensimmäinen rypäs pakkaantui tiskin ääreen ja ihmisvirta kohti konetta alkoi. Kumma kyllä ihmisiä kertyi tähän joukkoon aina vain enemmän ja enemmän ja mielessäni kävikin jo ajatus josko tähän koneeseen olikin asennettu vain rivit 30-39. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen totesin, että kukaan ei ole aikeissakaan tehdä minkäänlaista muuta kuulutusta ja siirryin seurueeni kanssa jonon jatkoksi vaikka paikkamme sijaitsikin siis rivillä 17. Ehkä Finnairin virkailijat ovat jo niin tottuneita suomalaisten jonotustaitoihin, että he eivät viitsi enää edes yrittää.

Työntö juuri päättymässä. Kotimaanterminaalin portit täynnä koneita. (klikkaa suureksi)
 
Työntö
Astuessani sisään koneeseen totesin uuden koneen olevan aina uusi kone. Sisustus oli aivan uudenkarheaa, mikään paikka ei repsottanut tai ollut edes kulunut. Väritys oli Finnairin uuden imagon mukaisesti vaalean sininen ja penkkien materiaali oli jotain aivan muuta kuin perinteisen DC-9 ja MD-80 -penkit. Sanalla sanoen Boeing 757 oli silmissäni hieno. Aivan toista kuin DC-9:t ja MD-80:t, joissa olin matkustanut suuriman osan. Vaelsin koneen käytävää eteenpäin liki täyden koneen etuosan läpi lukien rivinumeroita reunasta kunnes rivi 17 tuli kohdalle. Seurueessamme olimme jo sopinut kenelle ikkunapaikka kuuluu ja siirryin hyvillä mielin paikalle A. Vaikka monet valittavat turistikoneiden pientä istuinväliä, totesin tilaa löytyvän varsin runsaasti kokoiselleni 170 senttiselle henkilölle. Jalat liikkuivat hyvin ja tilaa oli kaikin puolin. Seuraavaksi ryhdyin katselemaan ympärilleni. Penkki oli selkeästi mukavampi kuin vanhemmissa yhtiön koneissa ja kaikki näytti jotenkin uskomattoman uudelta. Käsinojassa oli kummalliset ilmeisesti hipaisunäppäimet radiota varten ja toden totta tuhkakuppeja ei ollut enää lainkaan. Edessä oleva penkki tiedotti enää "fasten seat belt while seated" ja toinen teksti "life vest under your seat" loisti poissaolollaan. Kyllä tässä kelpasi matkustaa. Seuraavaksi vilkaisu ikkunasta ja sen jälkeen uusi vilkaisu rivinumeroa. Olin kuvitellut istuvani siiven takana ja istuin runsaasti siiven etupuolella. Ryhdyin pohtimaan tilannetta mielessäni kunnes hetken kuluttua tajusin asian laidan. Oikea rivi olisi ollut 27 ja pääni oli yksinkertaisesti tehnyt minulle tepposet, ja tällä iällä! No, vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, sillä en kuitenkaan olisi päässyt vaikuttamaan rivinumeroon - mokoma lomalento. Litteät näytöt kääntyivät alas ja päälle tuli nyt karttakuva reitistämme. Näytön mukaan arvioitu lentoaikamme Rodokselle oli 3 tuntia ja 45 minuuttia mikä oli 5 minuuttia suunniteltua vähemmän.

Ilmaan

Rullamassa rullaustietä DM pitkin tornin ohi. Jokunen sinivalkoinen pyrstö näkyvissä... (klikkaa suureksi)
 
Rullaus tornin alta
Matkustamo alkoi valmistua pikku hiljaa ja ihmiset istuivat paikoillaan vyöt kiinnitettyinä. Kello lähestyi aikataulun mukaista lähtöaikaa ja näytti siltä että matkaan päästäisiin täysin ajallaan. Kello 07.17 kone nytkähti taaksepäin työntötraktorin aloittaessa urakkansa. Pian tämän jälkeen lähti kakkosmoottori pyörimään mutta mitä ihmettä, ääntä ei kuulunut sisälle juuri lainkaan. Äänen kyllä erotti selkeästi mutta se oli todellakin hiljainen. Väittäisin sen olleen jopa hiljaisempi kuin A320-koneissa mutta tämä perustuu jo karkeaan muistikuvaan.
Ulkostandit olivat varsin täynnä tähän aikaan aamusta. (klikkaa suureksi)
 
Konerivi
Ykkösmoottori lähti käyntiin pian kakkosen jälkeen eikä melutaso kasvanut sisällä kovinkaan paljoa, vaikka istuin aivan moottorin vieressä. Olin suorastaan hämmästynyt. Työntö päättyi ja kone pysähtyi. Samalla monitoreista alkoi pyörimään turvaohje, jossa mukamas koneen kapteeni piti opettavaisella äänellä selostuksen koneen turvallisuusasioista. Välillä näytettiin animoitua kuvaa ja välillä joko oikeasta koneen ohjaamosta tai Finnairin matkustamosimulaattorista. Kone aloitti rullauksen DM:a pitkin aikaan 07.21 ja keula kääntyi kohti kiitotietä 22. Kone lipui lennonjohtotornin ohi, jonka juurella muut Finnairin
Rullamassa kiitotielle 22 risteyksestä Y.(klikkaa suureksi)
 
Kiitotielle 22
koneet odottivat lentojaan kuka mihinkin ja kääntyi tämän jälkeen AC:sta rullaustielle Y. Ulkostandit olivat täynnä ja asematasolla seisoi uljas rivi lentokoneita kaikkien odottaessa lentoa kauas pois. Video monitoreissa päättyi ja karttakuva palasi ruutuun. Yllätyksekseni emme kääntyneetkään rullaustielle Z kohti kiitotien 22 päätä vaan rullasimme suoraan kiitotielle 22 risteyksestä Y. Ilmeisesti B757:n moottoreissa on niin paljon potkua, että täydessä turistilastissakin oleva kone nousee kevyesti Y:stä lähdettynä. Kone kääntyi kiitotien suuntaisesti kello 07.21 ja moottorit alkoivat ottaa kierroksia yhä enemmän. Aluksi tiettyyn pykälään saakka, jonka jälkeen lentoonlähtöteho ja kone aloitti huiman kiihdytyksen. Selkä painautui tiiviisti selkänojaa vasten kun bravo-viktor syöksyi eteenpäin kiitotiellä ja nyt sain selkeän kuvan Boeing 757:n teho-painosuhteesta - se oli hyvä. Ulkomaanterminaali katosi kuvasta ja samalla koneen nokkapyörä nousi irti maasta.

Nousussa kiitotieltä 22 LEKO-7 -hallin kohdalla. Hallista sattui juuri olemaan toisen reunan molemman puolen ovet auki ja hallista näkyi läpi.(klikkaa suureksi)
 
Nousussa
Kone irtosi maasta ja aloitti tasaisen nousun. Vasemmalta puolelta näkyi selkeästi Finnairin Leko 7 -halli, josta juuri sattui olemaan toisen reunan molemman puolen ovet kokonaan auki, jolloin hallista saattoi nähdä läpi. Laskuteline kolahti sisään ja pian tämän jälkeen laipat ja solakot. Tässä vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että vaikka moottorit olivat
Nousussa solakot yhä ulkona. Vakiolähtöreitin mukainen kaarto oikealle on jo tehty ja nyt lennetään suuntaan 285. Moottorin yläpuolella näkyy juuri Martinlaakso ja sen voimala ja vesitorni. (klikkaa suureksi)
 
Nousussa
lentoonlähtötehoilla, saattoi matkustamossa puhua aivan normaaliäänellä ilman, että oli vaikeuksia kuulla toisten puheita. Nousua kiitotien suunnassa jatkui noin parikymmentä sekuntia, jonka jälkeen alkoi oikea kaarto suuntaan 285. Lentoa tällä suunnalla jatkui hetken aikaa, jonka jälkeen alkoi vasen kaarto, joka hetken kuluttua jatkui kohti etelää. Toisin sanoen käytetty nousureitti seurasi siis vakiolähtöreittiä EESTI 4B. Kone keräsi korkeutta kovaa vauhtia ja Helsingin kaupunki jäi vasemmalle ja pian rannikko jäi taakse ja alle aukeni Suomenlahti, jonka ylitys kesti vain noin kymmenen minuuttia. Viron rannikon saattoi nähdä heti meren päälle tulon jälkeen ja Tallinna jäi hivenen koneen oikealle puolelle. Vasemmalta puolelta näkyi ainoastaan Viron rannikko ja kohti itää kulkeva Eurooppa 20 valtatie, joka seurasi rannikkoa tasaisesti. Kone kaartoi hivenen vasempaan ja reitti suuntautui nyt kohti Latviaa. Karttakuva hävisi monitoreista ja seuraava ohjelma alkoi niin valtavan lujalla, että jokainen matkustaja oli pudota penkiltään. Onneksi koulutetut lentoemännät onnistuivat sammuttamaan nauhan parin sekunnin jälkeen ja uusi yritys oli onnistuneempi. Monitoreista alkoi nyt Finnairin oma Ostos-TV -tyylinen lomalento-ohjelma, joka mainosti Finnairin myyntivalikoimia ja tilaamispalveluita lennon aikana. Musiikki "osta lennossa...nauti lomasta" oli vähintäänkin tarttuva ja mukaan oli saatu houkuteltua ihan oikeitakin julkisuuden henkilöitä. Hiukan Tallinnan ohituksen jälkeen kirkas cavok-sää alkoi muuttua pilvisemmäksi ja hetken kuluttua vastaan tuli valtaisi pilvilautta, joka peitti koko näkymän maahan.

Lentopinnalla 370 Latvian ja Valko-Venäjän rajamailla. (klikkaa suureksi)
 
Näyttö ilmassa
Kello 08.05 alettiin tarjoilla lomalennoille tyypilliseen tapaan maksullisia juomia, joita pyydettiin ostamaan kerralla koko ruokailun ajaksi. Tässä välissä karttakuva palasi hetkeksi monitoreihin ja lentokorkeudeksemme paljastui lentopinta 370 ja maanopeudeksemme 875 km/h. Ulkolämpötilaksi monitori väitti -60 astetta celsiusta. Olimme tällä hetkellä Latvian ja Valko-Venäjän rajamailla ja reitti näytti kiertävän Liettuan kokonaan itäpuolelta. Juomatarjoilun jälkeen alkoi lämpimän ruoan tarjoilu ja kyllähän Finnairin maukas munakas maistui lentopinnan 300 yläpuolella siinä missä ennenkin, vaikkakin muoviset aterimet osoittautuivatkin vanhoja metallisia huonommiksi ja tyylittömimmiksi. Nyt monitorit tarjosivat matkustajille herkkua piirretyistä ja pian tämän jälkeen piilokameran piloista. Yllättävää olikin, että lennon elokuvaa ei vielä aloitettu. Pian ruokailun jälkeen tarjottiin kahvi ja tee ja tämän jälkeen kaikki jaettu materiaali kerättiin pois, jonka jälkeen WC:iden oville syntyi tyypillinen jono. Reitti jatkui Valko-Venäjän ilmatilan kautta kohti Ukrainaa, josta siirryttiin Romanian ilmatilaan, jossa pilvisyys alkoi rakoilla ja maa alkoi näkymään yhä selkeämmin ja selkeämmin. Vasta noin lennon puolessa välissä alkoi elokuva "Kuin kissat ja koirat", mutta se ei ilmeisesti herättänyt kovinkaan laajaa kiinnostusta, sillä kuulokepäisiä ihmisiä oli todella vähän.

Arviolta Romanian päällä ylitimme jonkinlaisen Euroopan valtaväylän, sillä toisia koneita näkyi yht äkkiä useita. Kuvassa toinen kone on juuri lentämässä meistä poispäin ja juova viuhahti yli hyvin nopeasti. (klikkaa suureksi)
 
Juova
Romanian ilmatilan paikkeilla kello kiinnitin huomiota siihen, että aivan yht äkkiä ympärillä alkoi näkymään muiden lentokoneiden juovia sekä myös muita lentokoneita. Vastaantulevaa liikennettä ei ollut lainkaan vaan kaikki muu liikenne meni itä-länsisuunnassa kun me lensimme pohjoisesta etelän. Yksi juova lähestyi meitä etuvasemmalta ja se ylitti meidät kello 09.38 hyvin läheltä koneemme etupuolelta arviolta vain 1000 jalkaa korkeammalla. Sen jättämä juova viuhahti päältämme erittäin nopeasti ainakin usean sadan kilometrin nopeudella tietenkin tuulen nopeudesta riippuen. Toinen juova tuli oikealta vasemmalle ja havaitsin sen vasemmalta puolelta vasta kun se oli jo ohittanut meidät. Se oli hivenen edellistä korkeammalla mutta senkin jättämä juova viuhahti päältämme hyvin nopeasti. Todennäköisesti kyseessä oli jonkinlainen Euroopan valtaväylä, jota pitkin lennetään Länsi- ja Keski-Euroopasta Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan, sillä koneita näkyi hyvin lyhyessä ajassa 5-10.

Romaniassa näkyi nyt jo myös selkeästi Karpaattien vuoristo, jonka jälkeen tuli tasainen alue. Pian tämän jälkeen saavuimme Bulgariaan, jossa ylitimme toisen vuoristoalueen. Bulgarian jälkeen saavuimme lopulta Kreikan ilmatilaan ja vuoristomaisema vaihtui edessä siintävään rannikkoon. Egeanmeren päälle tulimme Kavalan kaupungin itäpuolelta ja sinivihreä meri kertoi heti, että olimme jossakin etelässä.

Laskuun

Liussa alaspäin ja juuri kaarrossa vasempaan kuvassa näkyvän Kalimnoksen saaren vieressä. Vaalea alue saarella on saaren uusi lentokenttä. (klikkaa suureksi)
 
Alaspäin
Reitti Kreikan ilmatilassa kulki Turkin rajan tuntumassa ja Hiosin ja Samosin saaret näkyivät selkeästi kohtalaisen lähellä. Turvavyön merkkivalo syttyi 10.28 ja laskeutuminen alkoi kello 10.29 reilun kolmen tunnin lennon jälkeen. Seuraavana ohitettiin pikkusaaret Patmos ja Leros ja Kalimnoksen saaren vierestä, reittipisteestä KOPAR kaarroimme vasempaan kohti Rodoksen VOR:ia. Hetken päästä lensimme Kosin saaren yli, jonka lentoasema näkyi selkeästi saaren keskellä. Seuraavana erottui Turkin rannikolta työntyvä erittäin pitkä ja kapea niemimaa ja pian tämän jälkeen Symin saari, jonka eteläpuolelta kaarroimme vasempaan. Mitä todennäköisemmin olimme tekemässä oikeanpuoleista näkölähestymistä kiitotielle 25, joka on Rodoksella liki 90 prosenttisesti käytetty kiitotie. Kaarron jälkeen lentojarrut avautuivat osittain ja lensimme nyt suunnilleen Rodoksen kiitotien
Flight Simulatorin avulla tehty kartta lähestymisestämme saaristossa. Laskukierros on piirretty karttaan vihreällä. (klikkaa suureksi)
 
Kartta
(07/25) suunnassa, oikeassa myötätuulessa kiitotielle 25. Nyt oikealla puolella istuvat matkustajat saattoivat seurata Rodoksen saaren lähestymistä ja kentän lipumista ohitse myötätuulen aikana mutta me vasemmalla puolella istuvat saatoimme vain arvailla ja päätellä paikkamme kartalla. Jälkeenpäin todettuna voin sanoa, että päätelmäni olivat hyvin lähellä oikeita.

Loppuosalla kiitotielle 25 pikkukylien upeiden hotellialueiden päällä. (klikkaa suureksi)
 
Lähestyminen
Myötätuulen aikana tuli ensimmäiset laipat alas ja pian jarrut menivät kiinni. Hetken kuluttua kone kaartoi oikealle perusosalle 25 ja jatkoi samalla kaarrolla loppuosalle. Loppuosan alussa tuli laskuteline ulos ja heti tämän jälkeen lisää laippoja. Hieman tämän jälkeen tulivat loputkin laipat laskuasua varten. Rodoksen saaren kaunis rannikko pikkukylien hotellialueineen vilisi alla kauniin cavok-sään vallitessa ja maa lähestyi. Pian tulimme meren päältä maalle ja etuvasemmalla siinti jo lentoaseman vieressä sijaitseva vuori, jonka päällä sijaitsi kentän (todennäköisesti TAR-tyyppinen) tutka. Korkeutta oli enää muutama sata jalkaa ja alla vilisi nyt Rodoksen maalaisaluetta peltoineen ja pensaineen. Hetken kuluttua alla näkyi kiitotien jatke ja vasemmalla rullaustie ja maa läheni tasaisesti. Tehot tyhjäkäynnille, loivennus ja pian pääteline kosketti kiitotietä aikaan 10.47 ja aiheutti matkustamossa tutun nytkähdyksen ja samalla myös spoilerit avautuivat. Ilmeisesti kentällä vallitsi kevyt sivutuuli, sillä kone liikehti myös sivusuunnassa kosketuksen jälkeen. Nokkapyörä tuli maahan ja reverssit avautuivat jarruttaen koneen vauhtia. Pyöräjarru tuli mukaan ja reverssit sulkeutuivat ja kun reverssin ääni vaimeni räjähti ilmoille raikuvat aplodit onnistuneesta laskusta. Kone rullasi pois kiitotieltä vasemmalle C:n kautta ja siitä suoraan asematasolle samalla kun laipat tulivat sisään. Betonilaatoista
Loppuosan loppumetreillä Kremastin kylän peltotilkkujen päällä. (klikkaa suureksi)
 
Loppuosalla
kootulla asematasolla rullattiin ensin kiitotien 07 suunnassa, kunnes terminaalin pohjoispäässä käännyttiin terminaalin puolen kautta osapuilleen nokka kohti kiitotien 07 kynnystä. Kone pysähtyi terminaalin eteen aikaan 10.49 koneen ovet suunnilleen terminaalia kohti kun aikaa koneen portilta lähdöstä Helsingissä oli kulunut 3 tuntia ja 32 minuuttia.

Laskun jälkeen jarruttelua kiitotiellä reverssit avoinna. Lentoaseman terminaali ja lennonjohtotorni näkyy taustalla. Asematasolla seisoo ainoastaan kolme Olympic Aviationin ATR:ää, sillä Finnair on keskiviikkoaamun ensimmäisiä saapuvia chartereita. (klikkaa suureksi)
Reversseillä
Matkustamon ovet avautuivat ja koneen kylkeen tuotiin portaat sekä taka-, että keskiovelle ja matkustajat alkoivat virrata ulos. Itse kampesin vasten keulasta päin purkautuvaa väkijoukkoa kohti ohjaamoa, jossa pääsin tekemään pikavierailun. Itse asiassa ainoa ongelma ajan suhteen oli ulkopuolella odottava viimeinen lentokenttäbussi, joka odotti pelkästään minua matkustajineen. Viimeisen kuvan otin koneen matkustamosta juuri ennen ulos astumista ja näin oli noin neljän tunnin vierailu OH-LBV:n sisällä tehty. Koneen miehistöllä oli nyt reilu tunti aikaa vierailla terminaalissa, jonka jälkeen heidän työpäivänsä jatkuisi paluulennolla Helsinkiin. Laskeuduin portaita pitkin alhaalla odottavaan bussiin ja kostea ja lämmin Välimeren ilma iski vasten kasvoja. Bussi kyyditsi viimeisetkin matkustajat terminaaliin, jossa viimeisenä muodollisuutena ennen varsinaisen loman alkua jouduimme odottelemaan matkalaukkuja reilut 20 minuuttia. Lopulta kun laukut olivat saapuneet onnellisesti perille, saattoi loma alkaa ja edessä oli kaksi viikkoa vapaata aikaa Rodoksen saarella. Toisaalta yksi loman huippukohdistahan oli jo ohi.


Koneen matkustamo ja ohjaamo pian laskun jälkeen. (klikkaa suureksi)
Matkustamo Ohjaamo


PL - 07/2002




  • Loman aikana kuvasin koneita Rodoksen lentoasemalla ja lisäksi tein matkan Ateenaan Olympic Airwaysillä, jonka menolennon tosin lensi Olympicin tytäryhtiö Macedonian Airlines. Kuvia Rodokselta ja Ateenan menolennolta löytyy Airliners.net:istä hakusanalla "Pekka Lehtinen".

    www.airliners.net



etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5