Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     Helsinkiä Bravon siiviltä

Helsinkiä Bravon siiviltä
Pilot Factory, yksi Suomen harvoista lentokouluista, toimii lukuisten muiden yritysten kanssa Helsinki-Malmin lentoasemalla. Päivittäin koulun sini-puna-oranssia väritystä kantavat AS202 Bravot täyttävät kentän laskukierroksen, ja koneet ovat varmasti tuttu näky kaikille kentällä vierailleille. Nyt on aika selvittää miltä tuntuu Bravon kyyti ja miltä Helsingin ympäristö näyttää Bravon siiviltä. Seuraavassa kertomus Jukka Hämäläisen päälliköimästä Bravo-lennosta Helsingin lähiympäristössä.


Suomi tarvitsee lentäjiä

Pilot Factory on vuonna 1998 perustettu suomalainen lentotoimintayritys, jonka pääalaa on lentäjäkoulutus. Yritys on yksi niistä kolmesta suomalaisesta lentokoulusta, jotka kouluttavat oppilaansa nollatasolta aina liikennekoneen ohjaimiin saakka ja yrityksen koulutustarjonta on monipuolinen. Vuosien saatossa Pilot Factory on tuottanut jo kohtalaisen joukon lentäjiä suomalaisten ja myös joidenkin ulkomaalaisten lentoyhtiöiden tarpeisiin, ja tahti tuntuu jatkuvan kiivaana. Yritys tuntuukin panostavan toimintojensa markkinointiin varsin paljon.

Pilot Factoryn Bravot
FFA AS202/18A4
Bravo
Bravo
Rekisterit OH-NTE, OH-NTF, OH-NTH,
OH-NTI, OH-NTJ, OH-NTK,
OH-NTL, OH-NTN, ON-NTO
Siipien kärkiväli 9,78 m
Pituus 7,50 m
Korkeus 2,81 m
Ohjaamon leveys 1,00 m
Päätelineiden etäisyys
toisistaan
2,25 m
Siiven pinta-ala 13,86 m2
Suurin lentoonlähtöpaino 1080 kg
Suurin laskeutumispaino 1050 kg
Tyhjäpaino n. 750 kg
G-rajat +6,0 - -3,0 g
Sallittu sivutuuli 20 kts
Suurin sallittu nopeus 175 kts
Normaali operointinopeus 60-130 kts
Sakkausnopeus laskuasussa 49 kts
Moottori Avco Lycoming AEIO-360-B1F
Suurin jatkuva teho 180 hp 2700 rpm
Polttoainetankkien tilavuus 2 x 87 l
Toiminta-aika 4-6 h
Potkuri Hartzell vakiokierros
Koulun peruskonetyyppinä on Suomessa ainoat laatuaan olevat sveitsiläiset AS202 Bravot, joilla oppilaat lentävät yksityislentäjän lupakirjan lennot, päällikkölennot sekä osan ansiolentokoulutuksen lennoista. Muina konetyyppeinä yrityksellä on käytössään Piper PA-28 Arrow, sekä Piper Seneca -koneita sekä jokunen Cessna. Koulun yhdeksän Bravoa lentävät oppilaiden koulutusvaiheesta riippuen mitä erilaisempia lentoja, mutta varsin tyypillisesti normaalina virka-aikana koneita voi helpoiten bongata Malmin laskukierroksesta. Laskukierrosharjoittelun lisäksi koneita liikkuu Helsingin lähiympäristössä erilaisia harjoituksia tai taitolentoa lentämässä, ja koneita voi myös bongata eri puolilta Suomea matkalentoja lentämässä.

Seuraavassa kertomuksessa olemme mukana Pilot Factoryn ATP-9-kurssin oppilaan Jukka Hämäläisen päällikkölennolla (PIC) tammikuussa 2003. Tuossa vaiheessa kurssilaiset olivat suorittaneet PPL-vaiheen ja odottivat ansiolentäjän koulutuksen teorioiden alkamista päällikkölentoja (PIC) lentäen.


Ilmailun aika

Lentopäivänä, tammikuun 31. päivä, oli kylmä. Helsinki-Malmin säätiedotus kertoi pakkaslukeman olevan täsmälleen -17 celciusasteessa, joka oli kolme astetta Pilot Factoryn lentotoiminnan pakkasrajaa lämpimämpää. Kirkas cavok-sää teki päivästä kuitenkin kauniin, eikä heikko pohjoisenpuoleinen tuulikaan riittänyt tekemään pakkasta enää purevammaksi.

Lennon valmistelua Malmin Leko 1 -hallissa sijaitsevissa Pilot Factoryn lennonvalmistelutiloissa. (klikkaa suureksi)
Valmistelu
Jukan suunnittelema lento suuntautui ulos Malmin lähialueelta Degerin kautta, jonka jälkeen tarkoituksena oli lennellä vapaasti ensin Malmin itäpuolella ja tämän jälkeen käydä vilkaisemassa Helsingin kaupunkia rannikolta käsin. Paluun oli määrä tapahtua Nokan kautta Malmin lähialueelle. Suunnitelmien laatimisen jälkeen Jukka haki lennolle valvovan lennonopettajan hyväksynnän ja seuraavana oli vuorossa lentohaalariin pukeutuminen. Malmin lentokonehallissa sijaitsevissa Pilot Factoryn lennonvalmistelutiloissa Jukka kiskoi ylleen nimikkohaalarit, kaivoi esiin headsetit ja muut lennolla tarvittavat tavarat, sekä suoritti kaikki lennon alkuvalmistelut.

Jukka tarkastamassa OH-NTO:ta ennen lentoa. Kuten kuvasta näkyy asemataso on kohtalaisen liukas. (klikkaa suureksi)
Tarkastus
Moottorin öljyn määrän tarkastus. (klikkaa suureksi)
Öljyt
Käytettävä kone, OH-NTO, oli hinattu valmiiksi ulos hallista ja tankkauskin oli jo tehty Jukan suunnitelmien mukaisesti. Ensimmäiseksi toimenpiteeksi jäi näin ollen koneen tarkastaminen. Jukka kiersi koneen pienet yksityiskohdat läpi, konttasi koneen alle, tarkasti moottorin öljyt ja totesi lopulta koneen olevan lentokelpoinen. Seuraavaksi oli vuorossa koneeseen asettautuminen. Sisäänkäynti koneeseen tapahtui siiven jättöreunan kautta siiven päällä olevaa karhennettua aluetta pitkin kävellen, jonka jälkeen siiveltä astuttiin alaspäin sisälle koneeseen. Nahkan tyyppistä materiaalia olevat istuimet asetettiin sopivalle etäisyydelle ja jämerän oloiset viisipistevyöt kiinnitettiin. Matkustajan turvaohjeiden selittämisen ja "before starting engine" -tarkastuslistan luvun jälkeen kone oli valmiina moottorin käynnistykseen, joten Jukka väänsi virta-avaimesta ja pyöräytti moottorin käyntiin. 180 hevosvoimaisen Lycoming-moottorin murina täytti koneen, ja moottorin lämpö ryhtyi nostamaan koneen sisätilan lämpötilaa 17 pakkasasteesta ylöspäin.

Välittömästi moottorin käynnistyksen jälkeen Jukka luki "after starting engine" -tarkastuslistan ja asetti mm. avioniikat päälle sekä kävi läpi lentoonlähdön hätämenetelmät. ATIS kertoi sään olevan hyvä, ja kiitotien 36 olevan käytössä. Koska kaikki oli valmiina rullausta varten, Jukka otti yhteyden Malmin rullaukseen, ja teki lentosuunnitelman ja pyysi rullata. Rullaus ohjeisti meidät kiitotien 36 odotukseen K, ja kuittauksen jälkeen Jukka aloitti rullauksen ja kävi ulkomuistista "taxiing" -tarkastuslistan kohteet läpi. Kello oli tuolloin 13.45. Heti rullauksen alettua Jukka luki ääneen ensimmäiset ns. call-outit, eli tietyt ääneen luettavat tarkastukset: "Speed indicator showing zero, wings level, altimeter in seventy feet, vertical speed zero, direction indicator and magnetic compass same heading, needle right, skipping left".

Kiitotiellä 36 hetkeä ennen lentoonlähtöä. (klikkaa suureksi)
Kiitotiellä
Malmin matkustajaterminaali jäi koneen vasemmalle puolelle kun Jukka rullaili varovasti pitkin peilijään täyttämää asematasoa kohti kiitotien 36 odotuspaikkaa. Odotuspaikan alue näytti myöskin olevan kirkkaan jään peitossa, joten Jukka pysäytti koneen asematason eteläreunassa olevalle pienelle lumesta ja jäästä vapaana olevalla asfalttipläntille. Näin kone pysyisi paikallaan koekäytön aikana. Jukka luki läpi "ground check" -tarkastuslistan ja suoritti koekäytön testaten magneettojen toimivuuden sekä potkurin säädön. Laipat 15 astetta, olkavyöt lukkoon ja lopuksi Jukka kävi vielä läpi lentoonlähtöbriefingin, jossa luettiin ääneen lentoonlähdön vaiheet. Samassa yhteydessä Jukka kävi läpi myös "when cleared to runway" -tarkastuslistan kohteet asettaen päälle muun muassa transponderin ja bensapumpun. Nyt kaikki oli valmista lentoonlähtöön, joten Jukka otti yhteyden Malmin torniin ja ilmoitti valmiuden. Koska muuta liikennettä ei ollut torni selvitti meidät kiitotielle ja luki selvityksen ulos Malmin lähialueelta Degerin kautta VFR. Heti kiitotielle pääsyn jälkeen torni antoi lentoonlähtöselvityksen oikealla kaarrolla.


Ilmaan

Jukka työnsi tehovivun eteen, "Max power, engine check, speed alive", ja Bravon 180 hevosvoimaa ryhtyivät kiskomaan konetta eteenpäin varsin tehokkaasti. Vain muutaman sekunnin jälkeen nopeusmittari näytti 55 solmua, jolloin Jukka veti koneen kevyesti ilmaan jo ennen kiitotien risteystä. Kello oli 13.50, ja aikaa rullauksen alusta oli kulunut 5 minuuttia. Nousu jatkui nopeudella 80 solmua ja kun 200 jalkaa maanpinnasta ylittyi, Jukka otti laipat sisään. Pian seurasi tehojen vähennys ahtopainelukemaan 25 ja bensapumpun sammuttaminen. Oikealla kaarrolla suuntasimme kohti Porvoon moottoritien päällä sijaitsevaa Degeriä.

Hyvin pian kaarron jälkeen saavutimme aiotun 600 jalkaa, ja Jukka vähensi tehot ahtopaineeseen 22 ja kierrokset 2400 rpm:ään. Nyt oltiin vaakalennossa ja Bravon nopeus kiihtyi hieman 100 solmun yläpuolelle. Pian vastaan tuli Pilot Factoryn käyttämä Piper, joka oli matkalla Degerin kautta Malmille, ja kone ohitti meidän selvästi oikealta puolelta. Muutaman minuutin lennon jälkeen saavutimme Degerin, joten Jukka ilmoitti tornille "O-TO, Deger outbound". Nyt olimme ulkona Malmin lähialueelta, ja ainoa rajoittava ilmatila oli päällä lepäävä Helsingin lähestymisalue. Sen alaraja oli kuitenkin vasta 1300 jalassa, joten aloitimme nousun ylöspäin suunnaten samalla itään päin kohti rannikolla sijaitsevaa Fortumin öljynjalostamoa.

Fortumin jalostamo mereltä päin nähtynä. Jäässä näkyy hyvin laivojen tekemä ura. (klikkaa suureksi)
Jalostamo
Jalostamon lähestyessä ohitimme Helsingin lähestymisalueen sisemmän alueen rajan, mikä tarkoitti sitä, että nyt meillä oli vara nousta aina 2500 jalkaan saakka. Jukka jatkoikin nousua hieman ylemmäs. Fortumin varsin laajan tehdaskompleksin ympäristö oli luminen ja meri oli täydessä jääpeitteessä lukuun ottamatta laivojen tekemiä väyliä. Lähes kokonaan lumeton meren jää toi myös eräänlaista rauhoittuneisuuden tunnetta, sillä se takasi tasaisen ja kohtalaisen varman pakkolaskupaikan moottorihäiriön sattuessa. Jalostamon ympäristössä Jukka esitteli koneen käyttäytymistä: Kaartoja, trimmaamista sauvan sähkötrimmistä, suoraa lentoa jne. Jukka kehui konetta miellyttäväksi lennettäväksi sekä myös ketteräksi. Kone kun oli täysin taitolentokelpoinen. Ainoa hankala puoli Bravolla lentämisen opettelussa oli kuulemma aluksi ollut oppia lentämään sauvasta vasemmalla kädellä. Senkin oppi kuitenkin yllättävän nopeasti, ja pian vasemmalla kädellä lentäminen sujui leikiten. Hetken pyörimisen jälkeen lopetimme kone-esittelyn ja suuntasimme kohti Helsinkiä.

Lentämässä rannikkoa pitkin kohti Helsingin keskustaa. Itäkeskus näkyy kuvassa keskellä ja Malmin lentoasema piipun savusta vasemmalla. Helsinki-Vantaa näkyy suoraan Malmin takana. (klikkaa suureksi)
Itäkeskus
Nyt oli aika aloittaa laskeutuminen, jotta pääsisimme takaisin lähestymisalueen 1300 jalan alarajan alle riittävän ajoissa. Jukka työnsi polttoaineen seoksen rikkaalle ja työnsi nokkaa alaspäin. Rannikkoa seuraten Helsingin kaupunki ilmestyi näkyviin hyvin pian, ja hieman ennen lähestymisalueen sisempää rajaa saavutimme 1300 jalkaa, josta Jukka jatkoi vielä karvan verran alaspäin. Pian oikealle puolelle ilmestyi Vuosaari ja hieman sen takana lepäsi Malmin lentoasema. Myös Helsinki-Vantaan lentoaseman kiitotie 33 oli selvästi havaittavissa. Seuraavana ohitimme Itäkeskuksen ja pian Helsingin ydinkeskusta ilmestyi eteemme. Nyt Jukka otti yhteyden Malmin torniin, ja esitti arvion Nokkaan reilun kymmenen minuutin päästä. Aikaa kaupungin ihailuun oli siis tuo kymmenkunta minuuttia.


Terve Helsinki

Helsingin ydinkeskustaa: Vikingin ja Siljan terminaalit sekä Tuomiokirkko kuvan oikeassa laidassa. Meri on jäisen näköinen. (klikkaa suureksi)
Katajanokka
Länsi-Helsinkiä. Hernesaaren helikopterilentopaikka kuvan oikeassa alareunassa. Telakalla on rakenteilla varsin muhkean kokoinen risteilijä. (klikkaa suureksi)
Hernesaari
Helsingin keskusta vaikutti varsin hauskalta, ja ensimmäisenä silmään pisti Katajanokan laivaterminaali. Katajanokan puolella lepäsi kaksi Viking Linen laivaa, ja toisella puolella lahtea Olympiaterminaalin edustalla kaksi sinivalkoista yksilöä odottamassa muutaman tunnin päässä odottavaa lähtöään merille. Seuraavaksi silmään osui Tuomiokirkko, joka erottui muita rakennuksia korkeampana asutuksen keskeltä selvästi. Hassua sinänsä, ilmasta käsin koko kaupunki vaikutti uneliaalta ja kuolleelta, sillä ihmisiä ja autoja ei ilmasta käsin meren päältä juurikaan havainnut.

Matkalla Helsingin länsipuolelta takaisinpäin kohti Malmia. (klikkaa suureksi)
Keskusta
Matka jatkui Katajanokan ohi kohti länttä, ja seuraavana bongasin kaupungista Länsisataman ja Hernesaaren helikopterilentopaikan. Länsisataman telakalla oli parhaillaan rakenteilla varsin huomattavan kokoinen ristelijä, joka erottui ilmasta käsin varsin selkeästi. Hernesaaren helikopterilentopaikka oli tyhjillään, eikä Copterlinesta näkynyt vilaustakaan koko lennon aikana. Pian Helsingin länsiosien ohituksen jälkeen käännyimme takaisin kohti itää ja aloitimme paluun kohti Malmia.


Laskuun

OH-NTO:n mittaristo Helsingin keskustan tasalla matkalla kohti Nokkaa. (klikkaa suureksi)
Mittaristo
Loppuosalla Malmin kiitotielle 36. (klikkaa suureksi)
Lähestyminen
Helsingin kaupunki jäi nyt vasemmalle puolelle, ja Jukka ryhtyi vähentämään korkeutta Malmin lähialueen reilua 600 jalkaa varten. Hieman ennen Nokkaa saavutimme 700 jalkaa ja Jukka ilmoitti tornille Nokan lähestymisen. Vastauksen saimme selvityksen liittyä suoraan Malmin kiitotien 36 loppuosalle. Jukka kaivoi esiin "approach"-tarkastuslistan, ja asetti listassa mainitut kohteet oikeisiin asentoihin ja mm. laipat 15 asteeseen. Malmin kiitotie näkyi jo selvästi edessä ja pienellä tehon vähennyksellä Jukka aloitti liun alaspäin. Lumisen kentän keskeltä oli hankala erottaa PAPI-liukukulmavaloja, mutta kentän lähestyessä myös valot alkoivat näkymään paremmin, ja pian saatoin todeta meidän olevan täsmälleen liukupolulla. Loppuosalle tultaessa Jukka asetti potkurin kierrosten säätövivun täysin eteen, seoksen rikkaalle ja laippoja 41 astetta. Samalla tehot asetettiin ahtopaineasetukseen 17. Lähestymisnopeutena oli 70 solmua.

Kiitotien päällä tähtäämässä kohti kiitotien 36 siirrettyä kynnystä. (klikkaa suureksi)
Laskussa
Kenttä lähestyi lähestymistään samalla kun Jukka tähtäsi kohti Malmin kiitotien 36 siirrettyä kynnystä, joka sijaitsi kohtalaisen kaukana kiitotien alkupäästä. Pian tulimme kiitotien päälle, hetken päästä kynnys, ja samalla Jukka ryhtyi loiventamaan ja veti tehot pois. Bravon jykevä laskuteline kosketti tasaisesti kiitotietä aikaan 14.30, ja heti perään myös nokkapyörä tuli maahan. Jarruttelun jälkeen poistuimme kiitotieltä Deltan kautta, ja torni ohjeisti rullaamaan kiitotien 09/27 yli asematasolle. Jukka otti laipat ylös ja sammutti transponderin samalla kun rullailimme rauhallisesti kohti Malmin asematasoa. Kiitotien ylitys ja parkkiin lähtöpaikalle Leko 1 -hallin eteen. Vielä "engine shut down" -tarkastuslista esiin, ja listan toimenpiteiden mukaisesti moottori lopetti täsmälleen 48 minuuttia kestäneen murinansa aikaan 14.33. Lopuksi koneesta kerättiin pois kaikki mukana olleet tavarat, vyöt asetettiin kauniisti penkille ja ohjaimet lukittiin. Kone jätettiin seisomaan hallin eteen, josta Pilot Factoryn mekaanikko valmistelisi sen seuraavaa palvelusta varten.

Kaiken kaikkiaan lennosta jäi pelkästään hyviä tuntemuksia, ja Bravo osoittautui suorastaan nautittavaksi lentokoneeksi. Meno oli vakaata, ja vankkaa, ja kone tuntui tottelevan isäntäänsä helposti. Myös suorituskykynsä puolesta Bravo vaikutti varsin miellyttävältä laitteelta, ja kaikissa normaalilennon vaiheissa puhtia tuntui löytyvän enemmän kuin tarpeeksi. Sveitsiläinen laatu sekä koneen nuori ikä näkyivät myös sisätiloissa, ja kaikki oli erittäin hyvässä kunnossa. Mukava kone tuo Bravo.

Suuri kiitos Jukka Hämäläiselle.


Pekka Lehtinen - 07/2003
plehtin@netti.fi


Lisää aiheesta:
  • Bravon testilento, Ilmailu 10/2000
  • Jukka Hämäläisen haastattelu, tämän lehden artikkeli 1.



  • etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5