Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

5.     Kymin kentän elämää

Kymin kentän elämää
Kaakkois-Suomen rannikolla sijaitseva Kymin lentokenttä on tunnettu pääasiassa vilkkaasta kesäisestä lentotoiminnastaan. Käytännössä aina säiden salliessa paikallisen ilmailukerhon purjekoneet täyttävät ympäröivän ilmatilan ja radiotaajuus täyttyy nostoja etsivien purjelentäjien viesteistä. Kymi onkin yksi maamme vilkkaimmista purjelentopaikoista. Purjelennon lisäksi Kymissä on kuitenkin paljon muutakin merkittävää, ja muun muassa kentän sotavuosilta juontava historia on lentotoiminnan täyttämää. Kymissä onkin kohtalaisen paljon kerrottavaa.

Kymi (EFKY)
Kehitys

     KYMI
     EFKY
     123,550
Kymin lentokentän rakennustyöt käynnistyivät elokuussa 1942, jolloin naisvoittoinen rakennusjoukko ryhtyi työstämään uutta lentokenttää sodanajan lentotoiminnan tarpeisiin Kotkan kaupungin Ohrakankaalle. Pääosiltaan lapiotyönä rakennettu kenttä valmistui seuraavana keväänä, ja ensimmäinen lentokone laskeutui Kymin kentälle 10.4.1943. Alusta alkaen kenttä oli tarkoitettu sotilaskentäksi, ja pian sen valmistumisen jälkeen siltä ryhtyi operoimaan Kotkan alueen ilmapuolustuksesta vastaava hävittäjälentolaivue 34. Messerschmitt Bf-109 -kalustolla operoinut lentolaivue ansioitui sodan aikana saavuttamalla huomattavat torjuntavoitot ylivoimaisista Venäläisistä, ja näin ollen Kotkan kaupunki säästyi pahimmalta. Sodan loppuaikoina kenttää käyttivät myös hävittäjälentolaivueet 24 ja 30.

Muistopatsas hävittäjälentolaivue 34:lle osoittaa kunnioitusta sotavuosien lentäjille. (klikkaa suureksi)
Patsas
Sodanajan perinne onkin Kymissä erittäin kunnioitettua. Vuonna 1999 Lentotekniikan Kilta ry:n Kymen osaston patsastoimikunta järjesti kentälle lentolaivue 34:n muistopatsaan, jossa kiitetään laivuetta Kotkan seudun puolustuksesta. Lisäksi lentolaivue 34:n tunnus löytyy kentältä useasta eri yhteydestä: Jokaisen Karhulan Ilmailukerhon koneen pyrstö kantaa laivueen tunnusta, ja myös kentän lentomuseo kantaa laivueen tunnusta kunniapaikalla rakennuksen harjan juuressa.

Karhulan Ilmailukerhon lentokonehallit majoittavat kerhon noin 15 konetta. (klikkaa suureksi)
Hallit
Sotavuosien jälkeen sotilaskoneet poistuivat Kymistä, ja paikalliset purjelentäjät ottivat kentän tukikohdakseen. Purjelentäjien toiminnan myötä kentän kehitys käynnistyi kun harrastajat ryhtyivät rakentamaan kentälle kalustohalleja ja toimitiloja. Nykyinen Karhulan Ilmailukerhon etelänpuoleisin halli on peräisin vuodelta 1962 ja uudempi pohjoisenpuoleinen vuodelta 1972, joskin sitä laajennettiin vuonna 1992. Vuosien varrella purjelentotoiminta vilkastui ja maan kärkipurjelentopaikkoihin Kymi siirtyi vuonna 1963, jolloin kentällä lennettiin yli 3600 lentoa. Moottorilennon harrastus Kymissä käynnistyi 1940-luvun lopulla, josta alkaen kentällä on harrastettu jatkuvasti jonkinlaista pienimuotoista moottorilentotoimintaa.

Kentän toimisto- ja teknillinen rakennus on alkuperäisen kaltaisessa asussaan. (klikkaa suureksi)
Toimisto
Maastokuvioitu barakki, "könsä", palvelee nykyisin majoitus- sekä koulutustilana. (klikkaa suureksi)
Könsä
Kentän historiasta muistuttavat myös kentän vanhimmat rakennukset: Niin kentän toimisto- ja teknillinen rakennus, yöpymisbarakki "könsä" kuin Karhulan Ilmailukerhon ajoneuvohallikin ovat kaikki peräisin 1940-luvulta. Kussakin rakennuksista on lisäksi säilytetty alkuperäisen kaltainen maastoväritys. Uudempia rakennuksia Kymissä edustavat Kotkan Ilmailukerhon toimirakennus, moottorikonehalli sekä Karhulan Ilmailukerhon vuonna 1995 valmistunut lentomuseo.


Tekniikka

Kymin kenttä noin 1100 metrin korkeudesta heinäkuussa 2003. Kuvassa näkyy päällystetyn kiitotien sijoittuminen kenttäalueen keskelle. Kuvassa näkyy hyvin myös purjelentäjille mieluisat kentän vakionostopaikat moottoriurheilukeskus ja avolouhos. (klikkaa suureksi)
Kenttä
Kymin lentokenttä sijaitsee Kotkan kaupungissa, noin 10 kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen. Vastaavasti Suomenlahden rannikolle kentältä on matkaa noin 10 kilometriä, ja meri onkin yksi kentän olosuhteisiin eniten vaikuttavista tekijöistä. Merituulen vallitessa kentällä on normaalioloissa tyypillisesti pilvetön taivas, eikä purjelentäjän opastinmerkkejä, cumulus-pilviä esiinny. Purjelentäjien toivomalla pohjoistuulella olosuhteet ovat puolestaan otollisemmat purjelennon harrastamiseen.

Hyvä yleiskuva päällystetyistä alueista. Keskellä vieraskoneparkki ja sen takana kentän omia koneita. Kiitotie on kuvasta vasemmalla ja oikealle johtava rullaustie vie lentomuseolle ja Karhulan Ilmailukerhon halleille. (klikkaa suureksi)
Platat
Kymin kentän kiitotie 16 / 34 on asfaltilla päällystetty, ja sen pituus on 850 metriä ja leveys 15 metriä. Suuremmalta kiitotieltä lentämään tottunut kokee kiitotien helposti kapeaksi, mutta sitä pääsääntöisesti käyttäville pikkukoneilla kiitotien mitat ovat täysin riittävät. Itse kenttäalue on noin 1500 metriä pitkä, ja alueen päissä sijaitsevat purjekoneiden asfaltilla päällystetyt 90 metriä pitkät starttipaikat, hieman kiitotien linjan länsipuolella. Kulkeminen starttipaikoille tapahtuu koko kenttäalueen kiertävää hiekkatietä pitkin.

Kotkan Ilmailukerhon moottoriplatan vieressä sijaitsevat tilat. (klikkaa suureksi)
Kotkan Ilmailukerho
Kiitotien keskivaiheilla, sen itäpuolella sijaitsee kentän päällystetyt alueet, joille johtaa kiitotieltä kaksi rullaustietä. Pohjoisenpuoleisimman alueen reunalla sijaitsee moottorikonehalli sekä polttoaineen jakelupiste. Tästä seuraava, alueen keskellä sijaitseva, alue on vieraskoneiden seisonta-alue. Näiden lisäksi myös lentomuseolle sekä Karhulan Ilmailukerhon halleille johtaa päällystetyt rullaustiet.

Koska Kymi on korpikenttä, voi sen ympäristössä lentää täysin vapaasti. Lentäessä riittää siis radioliikenteen puolesta liikenneilmoitukset Kymin ja viereisen Wredebyn kentän yhteisellä taajuudella 123,550. Vilkkaan purjelentotoiminnan vuoksi kentän ympärille on perustettu oma purjelentoalue G37, joka ulottuu lännessä likimain Helsingin lähestymisalueeseen saakka, idässä Haminan kaupungin tasalle ja pohjoisessa Utin lähestymisalueeseen saakka. Utti onkin Kymiä lähinnä oleva valvottu lentopaikka. Moottorikonelentäjien kannattaa olla Kymissä tarkkana, sillä vilkas purjelentotoiminta vaatii moottorilentäjiltä lisätarkkaavaisuutta. Etenkin rullatessa moottorikoneella kiitotielle, kannattaa kuunnella taajuudelta, että lähdössä eikä laskussa ole yhtäkään purjekonetta.


Toiminta

"Purjelentotoimintaa, noudata erityistä varovaisuutta." (klikkaa suureksi)
Purjelentoa
Toiminta, josta Kymi tunnetaan on purjelento. Koko kentän toiminta painottuu suurilta osin purjelennon ympärille, ja esimerkiksi kentän kunnossapidosta vastaa purjelentoa harrastavan Karhulan Ilmailukerhon väki. Niin ikään myös suurin osa kenttäalueen rakennuksista on Karhulan Ilmailukerhon käytössä. Syynä tähän on käytännössä se, että kentällä harrastettavan purjelennon määrä on huima verrattuna muihin ilmailulajeihin.

Kentän pääkäyttäjä on Karhulan Ilmailukerho, jonka lajina on pelkästään purjelento. (klikkaa suureksi)
Karhulan Ilmailukerho
Kentän suurin, aktiivisin ja pelkästään purjelentoon keskittynyt Karhulan Ilmailukerho edustaa yhtä maamme vilkkaimmista purjelentokerhoista. Sen vuosittaiset lentomäärät ovat aina vuodesta 1963 saakka olleet maamme kärkipäässä, ja viime aikoina lentojen määrä on pyörinyt tasaisesti 3000 vuosittaisen lennon yläpuolella. Vuonna 2002 kerhossa lennettiin yhteensä 3240 lentoa ja tähänastinen huippuvuosi lienee 1989, jolloin kerhossa lennettiin 4340 lentoa.

Lasikuitukaluston koko kirjo: Etualalla vuosimallia 2002 edustava koulukone ASK-21 OH-924, keskellä harjoituskone SZD-51-1 Junior OH-864 ja taustalla kerhon uusin tehokone LS-8-18 OH-895. (klikkaa suureksi)
Kalustoa
Kerhon kalusto koostuu nyt kesällä 2003 kymmenestä lasikuituisesta purjekoneesta sekä kuudesta puukoneesta. Lasikuitukoneiden laivasto edustaa aktiivikäytössä olevaa kalustoa, ja siihen kuuluu kaksi kaksipaikkaista konetta ja kahdeksan yksipaikkaista. Kaksipaikkaisista varsinaisena koulukoneena käytetään vuosimallia 2002 edustavaa ASK-21 OH-924 -konetta, ja parempaa suorituskykyä edustava vuonna 1986 hankittu Janus Ce toimii eräänlaisena jatkokoulutuskoneena. Yksipaikkaisten koneiden osalta harjoituskoneita on kolme: Kerhon
Myös vanhat puukoneet pääsevät joskus ilmaan. PIK-5 odottamassa lennolle lähtöä.(klikkaa suureksi)
PIK-5
vanhin vuosimallia -82 edustava lasikuitukone Grob G102 Club IIIb OH-667, vuosimallia -85 oleva ASK-23 OH-696 sekä harjoituskoneista tuorein vuosimallia -93 edustava SZD-51-1- Junior OH-864. Loput lasikuitukoneista edustavat ns. tehokoneita ja tähän laivastoon kuuluvat LS-4 OH-717, Jantar Standard 3 OH-785, Discus b OH-729, SZD-55 OH-824 sekä kerhon tuorein tehokone, vuonna 1998 hankittu LS-8 OH-895. Kerhon puukonekalustoon kuuluvat K-8b, Ka-6CR, Harakka I, II ja III sekä PIK-5, joita tosin käytetään normaalissa lentotoiminnassa lasikuitukoneita harvemmin. Kerhon koneiden lisäksi Kymiä pitää tukikohtanaan myös yksi yksityinen purjekone.

Ilmassa Kymin ympäristössä SZD-51-1 Junior koneella kauniissa purjelentosäässä. (klikkaa suureksi)
Ilmassa
Tyypillistä Kymin purjelentotoiminnan aamupäivää: Kun sää alkaa osoittaa termiikin syntyä, haluavat kaikki taivaalle yhtä aikaa. Traktori on juuri tuomassa hinauslankoja. (klikkaa suureksi)
Konerivi
Varsinaista purjelentotoimintaa Kymissä harrastetaan keväästä syksyyn aina kentän kuivumisesta lumien tuloon saakka. Myös lumien aikana kentällä saatetaan järjestää yksittäisiä lentopäiviä, mutta niiden lukumäärä on varsin vähäinen. Kesällä tapahtuvaa purjelentotoimintaa kentällä harrastetaan kesäkuukausina käytännössä aamusta iltaan, ja tyypillinen lentopäivä alkaa aamulla noin yhdeksän tienoilla. Tuolloin kentälle saapuvat lentäjät varaavat koneensa, vinssi ajetaan kentän päähän, ja koneet hinataan auton perässä tuulen perusteella valittuun lähtöpäähän. Koululentojen lentäminen alkaa tyypillisesti heti aamusta ja jatkuu iltamyöhään saakka. Normaalit lentäjät odottavat puolestaan aamulla koneidensa kanssa purjelentosään alkamista (termiikin syntymistä), ja kiipeävät ilmaan vasta kun sää vaikuttaa otolliselta. Tyypillisesti tämä tapahtuu noin aamukymmenen ja puolenpäivän välillä. Tästä aiheutuukin ruuhka lähtöpaikalla kun kaikki haluavat ilmaan yhtä aikaa.

Vintturihinaus käynnissä. (klikkaa suureksi)
Vintturihinaus
Kymissä käytettävä purjekoneiden hinausmenetelmä on vinssi, mikä aiheuttaa oman prosessinsa koneiden ilmaan saattamiseksi. Aina kahden hinauksen jälkeen joku kerholaisista hyppää traktorin selkään ja ajaa kentän toiseen päähän hakemaan vinssin keloille hinauksessa kerätyt hinauslangat. Langat kiinnitetään traktoriin ja ne vedetään asfaltoidun kiitotien länsipuolta pitkin starttipäähän. Varsinaisessa hinaustoiminnassa noudatetaan samoja sääntöjä kuin lentokoneellakin hinattaessa: Mikäli kiitotiellä on joku tai joku on tulossa laskuun, ei hinausta suoriteta. Vasta kun alue on vapaa, voidaan kone vetää ilmaan.

Karhulan Ilmailukerhon vuonna 1995 rakennettu lentomuseo pitää sisällään huomattavan määrän kalustoa. Joka päivä kello 10-18 avoinna olevan museon sisäänpääsy on ilmainen. (klikkaa suureksi)
Museo
Karhulan Ilmailukerholla toimii Kymissä myös oma vuonna 1995 rakennettu lentomuseo, joka on kokoisekseen varsin monipuolinen. Joka päivä kello 10-18 avoinna oleva museo kuuluu osana kerhon perinnetoimintaa, ja sen sisältämä konekanta on varsin mielenkiintoinen. Suurimmista koneista hallista löytyy MiG-21F-13, MiG-21BIS, Saab 35FS Draken, Fouga CM 170 Magister sekä Folland FO.141 Gnat Mk1. sekä potkurikoneista Focke Wulf Fw 44J Stieglitz. Purjekoneita hallista löytyy Kk-1e Utu sekä Harakka I, II ja III. Kalustosta lentokuntoisia ovat nykyisin ainoastaan kaikki Harakka-koneet, ja niillä lennetäänkin joitakin kertoja vuodessa. Mielenkiintoisesti Harakka III on myös ainoa koskaan rakennettu yksilö maailmassa. Moottorikoneista Fouga on täysin käyntikuntoinen, ja kerhon pitkäaikainen jäsen Jyrki Laukkanen rullaileekin sillä tyypillisesti kiitotiellä kerran kesässä. Laukkasen kautta museohallissa seisoo hyvin usein myös maamme ainoa Gloster Gauntlet II, jonka saattaa aika ajoin nähdä myös Kymin taivaalla.

Kymissä vierailee kohtalaisen paljon eri puolilta Suomea tulleita koneita. Finnairin Lentokerhon Cessna 172 OH-CAY Kymin vieraskoneplatalla. (klikkaa suureksi)
OH-CAY
Ainoa Kymissä majapaikkaa pitävä normaali moottorikone on Kotkan Ilmailukerhon Piper PA-28 OH-PJD. (klikkaa suureksi)
Piper
Kymin moottorilentotoiminnan osalta toiminta on kohtalaisen verkkaista. Ainoa kentällä toimiva moottorilentokerho on Kotkan Ilmailukerho, jonka kalustoon kuuluu yksi kerhon käyttämässä hallissa säilytettävä Piper PA-28. Piperin lisäksi kentällä pitää myös majaa yksi yksityinen RV-6-taitolentokone sekä yksi ultrakevyt. Vierailevien koneiden osalta toiminta on kuitenkin kohtalaisen vilkasta, ja Kymin 1990-luvun lopulla rakennettu vieraskoneplata on ahkerassa käytössä. Tyypillisesti kentällä vierailee eri puolilta Suomea matkaan lähteneitä moottorikoneita, jotka pistäytyvät kentällä ohikulkumatkalla, kenties myös lentomuseo houkuttaa lentäjiä paikalle.

Kymin toimintaan kuuluu myös erikoisempia tapahtumia. Vuosien saatossa kentällä on järjestetty suunnistustapahtumia, lennokkitapahtumia, lentonäytöksiä ja onpa kenttä toiminut myös viereisen moottoriradan tapahtuman paikoitusalueenakin. Myös puolustusvoimat harjoittelevat kentällä aika ajoin. Etenkin Karhulan Ilmailukerhon muutaman vuoden välein järjestämät lentonäytökset ovat olleet omiaan kasvattamaan paikallisten ihmisten kiinnostusta kentän tapahtumiin: Vuonna 1993 järjestetyn lentonäytöksen yleisöä hellittiin MiG-21BIS:n, Hawkin, Redigon, Gloster Gauntletin, SZD-55:n sekä ultrakevyen koneen lentoesityksillä. Samassa tapahtumassa Kymissä tehtiin historiaa, kun sen kiitotielle laskeutui ensimmäinen suihkukone, tuonaikaisen Euro-Flite-yhtiön Falcon 20 OH-FFA -liikesuihkukone. Kone rullasi maanäyttelyyn ja poistui tapahtuman jälkeen. Vuonna 1995 näytöksessä nähtiin muun muassa Nikolai Timofejevin taitolentoa. Viimeksi järjestetyssä vuoden 1998 näytöksessä Hornet esiintyi seudun asukkaille ensimmäistä kertaa. Samassa yhteydessä nähtiin myös muun muassa Hawkin lentoesitys sekä Petteri Tarman taitolentoa. Muita Kymin erikoisempia vieraita edustavat muiden muassa kentällä vuoden 1998 Hamina Tattoon vuoksi vieraillut Airveteranin DC-3 sekä vuonna 1992 Kymiin kirjaimellisesti eksynyt Moskovasta Ruotsiin matkalla ollut P-51D Mustang.

Kymin infotaulu kertonee kaiken oleellisen. (klikkaa suureksi)
Kymi
Kymissä riittää siis toimintaa yllättävän paljon, vaikka satunnainen kulkija ei sitä huomaisikaan. Kentän pääkäyttäjät, purjelentäjät, ovat tyypillisesti kokoontuneet kentän päähän koneiden lähtöpaikalle, ja itse kentän hallialue on täysin autio. Satunnaisen kulkijan kannattaakin ehdottomasti ajaa kiitotien päähän seuraamaan purjekoneiden toimintaa, ja kellonaika kannattaa sovittaa aamukymmenen tienoille mikäli aikoo nähdä toimintaa vilkkaimmillaan. Ryhtymällä juttusille purjelentäjien kanssa saattaa oppia paljon uutta, ja lennätyksellekin pääsee varsin helposti.

Kymissä tullaan mitä todennäköisemmin lentämään vielä pitkään. (klikkaa suureksi)
Logo
Luonnollisesti samalla vierailulla kannattaa tutustua lentomuseon antiin ja kirjoittaa nimensä vieraskirjaan. Samalla kirjasta voi vilkaista mistä päin maailmaa vierailijoita on käynyt ja myös millä lentokoneilla vieraat ovat olleet liikkeellä.

Jatkossa Kymin elämä jatkanee omaa tyypillistä kulkuaan: Purjelentäjät roikkuvat taivaalla päivästä päivään, moottorilentäjät lentävät hieman harvemmin, ja vierailijat käyvät tutustumassa Kymin elämään. Sinänsä toiminta on juuri sellaista kuin sen korpikentällä kuuluukin olla. Mukavan rauhallista ja leppoisaa mutta samalla toimivaa ja aktiivista. Kymi onkin siis toimiva paketti suomalaista harrasteilmailua, ja sellaisena se todennäköisesti säilyy vielä pitkään. Kymissä kannattaakin vierailla, mikäli sitä ei ole vielä tehnyt.


Pekka Lehtinen - 07/2003


Lisää aiheesta:
  • Artikkeli Kymin vuodesta 2002, Ilmailu 2/2003
  • Karhulan Ilmailukerho ry



  • etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5