Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

MD-83:lla Tukholmaan

MD-83 OH-LMU
  MD-80-sarjan koneet alkavat pikku hiljaa olla harvinaisuuksia Suomessa. Finnair aikoo poistaa kaikki MD-80-koneensa viiden vuoden kuluessa ja muidenkin Suomeen liikennöivien yhtiöiden MD-80-kalusto ikääntyy kovaa vauhtia. Vanha korvautuu uudella, kiiltävällä ja paremmalla.
  Finnairin MD-80-koneet ovat huolehtineet Euroopan valtareiteistä aina 1980-luvulta saakka. Koneet ovat lentäneet Eurooppaa ristiin rastiin jo keskimäärin 13 vuoden ajan ja kantaneet päävastuun Finnairin reiteistä lähes saman ajan - on ihme jos ikä ei vielä ala painaa.
  Koska MD-80 on sinivalkoisissa väreissä jo lähes legenda, halusin päästä vielä yhden, kenties viimeisen kerran sen kyytiin. Matkustin Helsingistä Tukholmaan Finnairin MD-83 OH-LMU:lla nauttien jokaisesta sinivalkoisesta hetkestä sinivalkoisen koneen kyydissä.





Ensimmäistä kertaa elämässä saavuin Helsinki-Vantaalle lentokoneella tarkoituksena jatkaa matkaani toisella lennolla. Takanani oli jo suhteellisen lyhyt maakuntalento ja oli aika suunnistaa kotimaanterminaalista ulkomaanosastolle. Olin kuullut huhuja salaperäisestä yhdyskäytävästä näiden kahden terminaalin välillä, mutta en ollut sitä koskaan itse käyttänyt. Nyt se oli edessä.

Ulkomaanterminaali oli täynnä aamun kiireisiä matkustajia. (klikkaa suureksi)
terminaali
Astelin kohti kotimaan terminaalin päätä kunnes saavutin oven josta tuli siirtyä ulkomaanpuolella. Pikainen lippujen ja henkilötietojen tarkastus ja sen jälkeen turvatarkastus. Eihän tämä ollutkaan mitään salaperäistä! Pettyneenä jatkoin matkaani kohti terminaalin nurkkakohtaa hapuillen jostakin taulua, josta näkisin lentoni lähtöportin. Portiksi selvisi 23, joka sijaitsi aivan lennonjohtotornin alapuolella ja sattumalta aivan itseni vieressä. Koska aikaa oli vielä vajaa tunti päätin käyttää sen hyväkseni tutustumalla terminaaliin tältä puolelta, jonne niin harvoin pääsee. Kulutin puolituntisen kierrellen eri puolilla terminaalia ja ihaillen kentän liikennettä ikkunan läpi. Kuuntelin myös atiksen puhelimelleni ja totesin kiitotien 22 olevan käytössä lentoonlähdöille. Hyvä, että olin pyytänyt paikan vasemmalta. Viimeiset vilkuilut terminaalissa ja siirryin odottelemaan lähtöportin tuntumaan koneen lastauksen aloittamista.

OH-LMU odotti portilla innokkaana. (klikkaa suureksi)
OH-LMU
Liput saatiin revittyä ja lennon AY933 matkustajat pääsivät siirtymään pieneen odotustilaan varsinaisen portin edustalle. Vasta nyt näin koneemme lähempää. MD-83 OH-LMU seisoi keula ikkunaa kohti portilla odottavan näköisenä. Ehkä se ei ollut käynyt Ruotsissa pitkää aikaan kun se näytti niin innostuneelta. Hivenen odottelua kunnes matkustajajoukko päästettiin koneeseen. Koneessa itselleni selvisi, että jo terminaalissa havaitsemani suuri liikemiesten joukko oli todellinen. Noin 3/4 koneesta oli nimittäin eristetty businessluokaksi ja vain pieni osa koneen perästä oli jätetty normaalille rahvaalle. Mieleeni heräsikin kysymys mitä järkeä on maksaa businessluokan paikasta tuplahinta ja joutua paljon suuremman massan keskelle varsinkin kun istuimet ovat täysin samanlaiset? Noh, kyllähän minäkin siellä matkustaisin jos joku muu maksaisi...

Etsin paikkani 24A koneen peräosasta ja vyötin itseni tiukasti penkkiin. En tiedä mikä voima oli puolellani, mutta viereinen paikkani oli ainoa, joka jäi turistiluokassa tyhjäksi. Tilaa oli siis riittävästi. DC-9:ään verrattuna koneen sisustus tuntui laadukkaammalta eikä mikään osa vaikuttanut olevat irti. Pöytä toimi moitteetta eikä penkin mekanismitkaan olleet jumissa. Ainoana ikävänä piirteenä ikkuna oli tuttuun tapaan melko naarmuinen ja tämän vuoksi kuvaaminen oli hankalaa - kuten yleensä aina lentokoneesta. Olo oli kuitenkin turvallinen ja matka saattoi omalta osaltani alkaa. Muut matkustajat olivat myöskin saaneet kahlituksi itsensä penkkiin ja matkustamohenkilökunta viimeisteli matkustamoa lentoonlähtöön. Viimeisetkin toimenpiteet saatiin valmiiksi ja tunnelma oli odottava. Kaikki odottivat sitä pientä nykäystä kun push-back -traktori aloittaa operaationsa, mutta odotus oli turhaa. Odottelun jälkeen kapteeni nimittäin kuulutti, että lennonjohdollisista syistä päästääkin lähtemään vasta noin 25 minuutin kuluttua. Matkustamossa kuului selvä vihainen kohahdus ja Finnair sai taas ilkeitä ajatuksia osalleen, vaikka syy oli jossain aivan muualla kuin Finnairissa. Todennäköisesti todellinen syy oli
Näkymä ikkunasta push-backin aikana. (klikkaa suureksi)
näkymä ikkunasta push-backin aikana
Eurocontrolissa, joka rajoitti liikenteen määrää. Sellaista se lentomatkailu on.

Odottelun aikana matkustajille tarjottiin juotavaa, mikä karkottikin vihaiset ajatukset monien kasvoilta. Kaikki odottivat tyynesti lähtöhetkeä koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. 25 minuuttia kului hitaasti, mutta lopulta kaikkien odottama nytkähdys tapahtui ja kone lähti liikkumaan taaksepäin. Moottorit käynnistyivät -2-1- ja liike pysähtyi traktorin lopettaessa työnnön. Nyt kiinnitin huomiota koneen hiljaisuuteen. DC-9:ään verrattuna matkustamo oli todella hiljainen ja keskustelu normaaliäänellä oli mahdollista. Itse asiassa olin todella hämmästynyt hiljaisuudesta, koska olin viimeisten vuosien aikana tottunut enemmänkin DC-9:n meluun enkä ollut lentänyt MD-80:llä vuosiin. Olin todella positiivisesti yllättynyt.

Kone rullasi kiitotielle 22 kauimmaisen rullaustien kautta. (klikkaa suureksi)
Kone rullasi kiitotielle kauimmaisen rullaustien kautta
Kone aloitti rauhallisen rullauksen kohti kiitotietä 22 ja samalla laipat laskeutuivat hivenen. Ensimmäisestä risteyksestä jenkki-rullaustielle ja siitä zululle, jota pitkin jatkettiin välittömästi sivukiitotien yli jatkaen matkaa kohti 22:n päätä. Koko rullaus tapahtui niin rauhallisesti, että mieleeni tuli ajatus josko sallittu lähtöaika ei ollut vielä ylittynyt. Useat koneet käyttävä lähtöön rullaustien jenkki ja kiitotien 22 risteystä. Joko lentomme oli liian painava aloittamaan lähtökiitonsa siitä tai sitten kyse oli todellakin viivyttelystä sillä koneemme ei sitä käyttänyt. Epäilyni vahvistuivat lähestyttäessä kiitotietä. Kiitotien 22 odotuspaikkahan on suuri ja se muodostuu kahdesta eri linjasta, ZA:sta ja ZB:stä, joista ZA on kauimmainen. Koneemme rullasi ZA:han ja pysähtyi siihen. Kyse oli varmaankin arvelemastani viivyttelystä, joka varmaan perustui siihen, että portilla ei voinut seistä enää kauempaa koska joku toinen kone oli määrätty käyttämään sitä ja tämän vuoksi koneemme joutui hidastelemaan rullatessaan. Muutaman minuutin odottelu ZA:ssa eikä sinä aikana yksikään kone käyttänyt kiitotietä. Lopulta rullaus kiitotielle ja välitön kiihdytys.

Kiitotiestä irtoamisen jälkeen kone nousi hetken suoraan. Alla näkyy Kehä III. (klikkaa suureksi)
nousussa
Koneen pyörät irtosivat kiitotiestä terminaalin kohdalla ja kone kohosi korkeuksiin. Laskutelineet kolahtivat sisään ja laipat seurasivat pian perässä. Suoraa nousua jatkui hetken aikaa kunnes kaarrettiin jyrkästi oikealle, seuraten RUNEN 2B -lähtöreittiä mitä todennäköisemmin. Nousua jatkui hetken aikaa tähän suuntaan kunnes kaarrettiin vasemmalle ja lähdettiin omien arvioideni mukaan lentämään kohti Sunnan majakkaa. Koneen korkeus kasvoi nopeasti ja matkustamohenkilökunta aloitti pikaisen toimintansa tarjoten kevyen välipalan. Matka taittui kohti Tukholmaa ja pian noustiin vähäisten pilvien yläpuolelle saavuttaen matkalentokorkeus, joka oli omien arvioideni mukaan noin FL260. Lyhyehkön lennon jälkeen perämies kuulutti, että koneen oikealla puolella näkyy juuri Maarianhamina. Itse istuin siis vasemmalla puolella ja näin Ahvenanmaa jäi omalta kohdaltani näkemättä. Matka jatkui.

Pian Maarianhaminan ohituksen jälkeen kone aloitti varovaisen laskeutumisen alemmas. Lähestyttiin Ruotsin rannikkoa ja saaria alkoi jo tulla näkyviin. Vajoamisnopeus kiihtyi ja pian lentojarrut avautuivat ja kone kaartoi oikealle suunnilleen kohti pohjoista. Osasin siis odottaa laskeutumista joko kiitotielle 26 tai 19. Jarrut olivat auki noin viisi minuuttia suhteellisen jyrkässä kulmassa kunnes ne sulkeutuivat ja lennettiin edelleen pohjoisen suuntaan. Pian seurasi kaarto vasemmalle ja muutaman minuutin suoran lennon jälkeen erotin kentän koneen vasemmalla puolella. Lähestyttiin siis kiitotietä 19 ja lennettiin likimain kiitotien 26 suuntaisesti kentän pohjoispuolella. Hämmästyksekseni laippoja ei ollut vielä ulkona, vaikka oltiin jo reilusti kymmenen merimailin sisäpuolella lähestymässä lähestymislinjaa kovaa vauhtia. Hetkeä ennen kaartoa linjaan tämä kuitenkin korjaantui ja laipat laskeutuivat pari pykälää. Lennettiin kiitotien suunnassa ja mentiin alemmas kovaa vauhtia. Laippoja tuli lisää ja laskuteline seurasi pian perässä vaatien lisää laippoja. Alettiin olla jo hyvin lähellä ja maisema alapuolella muistutti hyvin paljon Helsingin vastaavaa, metsää ja asumatonta aluetta.

Kosketuksen jälkeen spoilerit avautuivat ja kone ryhtyi jarruttamaan. (klikkaa suureksi)
laskeutuminen
Tultiin kiitotien kynnyksen päälle ja oltiin parin sadan jalan korkeudessa, Muutama sekunti ja moottorit tyhjäkäynnille. Nokka nousi, vajoaminen pieneni ja päälaskutelineet koskettivat kiitotietä täräyttäen matkustamoa jonkin verran. Spoilerit tulivat ulos ja nokan laskemisen jälkeen moottorit ryhtyivät jarruttamaan kunnes pyöräjarrut ottivat tehtävän hoitaakseen. Oltiin Tukholmassa. Kone jarrutti hitaasti ja liuttiin pitkälle todennäköisesti tavoitteena saavuttaa haluttu poistumistie Y2, josta oli lyhyt matka Finnairin käyttämälle terminaali 2:lle. Poistuttiin kiitotieltä ja lähdettiin rullamaan kohti terminaalia. Matkalla vastaan tuli Finnairin ATR ja seuraava laskeutuva lentokonekin oli Finnairin kone - kone, jonka lähtöaika Helsingistä oli vajaat puoli tuntia omaa lentoani myöhäisempi! Saavuttiin terminaalille ja rullattiin portille 67. Viereisellä paikalla seisoi upea American Airlinesin Boeing 767, jonka uljas väritys ja suuri koko toi heti suuren kentän vaikutelman. Tätäkö oli Tukholma Arlanda?

Etuovesta kävi poistuminen eikä koneeseen sopinut jäädä lorvailemaan. Kone jatkaisi pian matkaa Manchesteriin ja sen penkeille istuisi uudet matkustajat. Astuin ulos koneesta ja astelin pitkin matkustajasiltaa aina terminaaliin saakka. Olin Tukholma Arlandassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaikkea sitä kokee kun vanhaksi elää.
"Vi tackar alla våra passagerare och hoppas att ni hade en trevlig resa. Velkomna åter."

PL - 2000


Lento sujui Finnairille tuttuun tapaa erinomaisesti. Matka oli tasainen ja miellyttävä, vaikkakin myöhästyminen sai monet hikoilemaan. Kone oli siisti eikä ongelmia sisätilojen suhteen ollut. Lento oli kaikin puolin erinomainen. Mikäli et ole Finnairin MD-80-sarjan koneilla vielä matkustanut alkavat viimeiset hetket olla käsillä. Koneiden poistaminen on jo aloitettu ja koneiden käyttöä tullaan vähentämään pikku hiljaa. Varaa siis paikkasi.



etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5