Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     Flight Simulator, Suomi ja VFR


Flight Simulator, Suomi ja VFR
Virtual Finnairin lentäjät lentävät säännöllisesti pitkiä reittilentoja suurilla koneilla korkeilla lentopinnoilla. Lentäminen on rutiininomaista mittareiden seurantaa eikä todellista suunnistusta juurikaan tarvita. Lentopinnoilla saa olla rauhassa. Flight Simulator tarjoaa kuitenkin tämän lisäksi myös paljon sellaista, jota moni ei välttämättä tule ajatelleeksi. Sen avulla voi simuloida myös tosi vfr-lentämistä hyvin pitkälle ja vaihtoehtoja erilaiseen visuaalilentelyyn on paljon. Seuraavassa onkin esittelyssä vfr-vaihtoehtoja, joiden avulla simulaattorilentäjä voi tutustua Suomeen lentopinnoista poikkeavalla tavalla. Realistisuus kuitenkin säilytetään noudattamalla näkölentosääntöjä ja pyrkimällä lentämään kuten tosielämässäkin.



Flight Simulatorin tuorein versio eli 2002 on perusmaastoltaan siinä mielessä erinomainen, että se mahdollistaa karkean vfr-lentämisen ilman erillisiä lisäosia. Varsin tarkasti mallinnetut järvet, kohtalaisen tarkasti mallinnettu tieverkosto sekä myös pinnanmuodot ovat omiaan mahdollistamaan suunnistus pelkästään maaston perusteella. Näiden apujen avulla taitava vfr-lentäjä selviääkin jo kohtalaisen pitkälle. Luonnollisesti on kuitenkin selvää, että maamme joka kolkassa ei näidenkään maaston ominaisuuksien avulla taitavinkaan pilotti eksymättä lennä, jos maastonmerkkejä ei yksinkertaisesti ole. Tosielämässäkin suunnistaminen tietyissä osissa maata tuottaa todellista tuskaa järvien ja likimain kaikkien suurempien maastonmerkkien puuttuessa saati sitten simulaattorissa.

Varsinaisen avun simulaattorisuunnistukseen tuo kuitenkin etevien maastonmuokkaajien toteuttama Finnmast-projekti, joka lisää maastoon huomattavasti suunnistusta helpottavia mastoja, savupiippuja sekä muita torneja. Näiden tuntomerkkien avulla suunnistaminen helpottuu etenkin maamme tiheimmin asutuilla alueilla merkittävästi ja suunnistustarkkuus kasvaa. Myös toinen projekti, Finnclass on omiaan helpottamaan lentämistä ja tekemään siitä karvan verran realistisempaa. Projektin tavoitteena on pyrkiä luomaan Flight Simulatorin maastoon oikeisiin paikkoihin oikeanlaista pintaa eli peltoa sinne missä on oikeasti peltoa jne. ja sen myötä tehdä maastosta mahdollisimman aito.

Pieni osa Etelä-Suomen vfr-karttalehteä. (klikkaa suureksi)
vfr-kartta
Kaiken A ja O vfr-lentämisessä on kuitenkin vfr-kartta, johon on merkitty sekä maasto, että tärkeimmät ilmasta havaittavat kohteet kuten mastot ja tornit, suuret tai muuten erottuvat rakennukset sekä maaston erikoiskohteet kuten laskettelurinteet sekä golfkentät. Tämän lisäksi kartan tärkeimpänä puolena, siihen on merkitty vfr-lentämisen kannalta merkittävät ilmatilan osat kuten mm. lähi- ja lähestymisalueet, lentotiedotusvyöhykkeet, vfr-ilmoittautumispisteet, lentotiedotusalueen rajat ja sektorit, tunnistusvyöhykkeet rajan läheisyydessä sekä vaara-alueet. Karttoja voi kuka tahansa hankkia niin SIL-shopista Malmilta kuin lentoasemien briefingeistäkin, mutta jos ei halua investoida kartan hankkimiseen, pärjää varsin hyvin myös normaalilla GT-kartallakin. Tässä tapauksessa suunnistus kyllä onnistuu, mutta kannattaa muistaa, että ilmatilan osia ei GT-kartasta luonnollisestikaan löydy. Karttojen osalta tarvittavia ovat myös lentoasemien omat näkölentokartat (VAC), joista näkyy laskukierroskorkeudet, -kuviot ja lentoaseman lähialueen ilmatila tarkempana kuin itse suuressa vfr-kartassa.

Kun kartat ovat valmiina on enää lennon valinta edessä. Lento voi olla joko matkalento kentältä toiselle tai minne tahansa tai paikallislento paikallisen lentopaikan lähitienoilla, joka voi olla maisemien katselua, laskukierrosharjoittelua tai vaikkapa taitolentoa. Käytännössä kaikkia edellisiä voi yhdistää ja suunnitella haluamansa kaltaisen lennon. Ajatuksena FS:llä suoritetussa realistisessa vfr-lennossa on pohjimmiltaan se, että huomioidaan ilmatilan jako ja lentosäännöt ja pyritään välttämään jokaisen aloittelijan lentotyyliä "äkkiä ilmaan ja sinne minne nokka näyttää millä korkeudella tahansa". Näin ollen paikallislennon ollessa kyseessä, lentämistä helpottaa se, että on suunnitellut etukäteen esim. käytettävät korkeudet ja reitin tai toiminta-alueen ympäröivän ilmatilan mukaan. Tietysti korpikentältä toimittaessa toiminta on vapaampaa ilmaliikennepalvelun ja valvotun ilmatilan puuttuessa. Matkalennon ollessa kyseessä voi suunnitella reitin ja piirtää mahdollisesti myös reittiviivan karttaan. Virallisesti lentojen lähialueille ja sieltä ulos tulisi kulkea vfr-ilmoittautumispaikkojen kautta, mutta tosielämässä lennonjohto voi antaa selvityksen lentämään ulos tai sisään lähialueelta mistä tahansa liikennetilanteen mukaan. Koska tätä ominaisuutta FS:ssä ei ole, voi lennon suunnitella kulkemaan periaatteessa oman mielensä mukaan. Korkeudet on myöskin hyvä miettiä valmiiksi matkalla olevan ilmatilan mukaan ja miettiä aikooko lentää matkalla valvotussa ilmatilassa esimerkiksi lähestymisalueiden läpi. Muistiin on hyvä kirjailla ainakin reitin suunnat ja toki lentoajatkin voi laskea jos innostusta löytyy.

Koska offline-tilassa lennettäessä Flight Simulatorin lennonjohto ei juurikaan tue aidosti lentämistä, voi sen jättää käytännössä kokonaan huomioimatta tai käyttää sitä lentoon soveltuvin osin esimerkiksi lähestymisohjeiden, lasku- ja nousuluvan saantiin sekä maassa liikkumisen koordinointiin. Toinen vaihtoehto on lentää lento luonnollisesti VATSIM:issä, mikä on selkeästi realistisin vaihtoehto. Tiettyä aitoutta siitäkin tosin puuttuu kun kaikkia Suomen lennonjohtoja ei sielläkään ole miehitetty.

Lennon suunnittelun kannalta mielenkiintoisin vaihe on päättää missä päin Suomea haluaa lentää. Haluaako lentää kenties Lapin karuissa maisemissa vai Etelä-Suomen asutuskeskusten ympäristöissä. Monet haluavat luonnollisesti bongailla myös kotiseutujensa tai muuten vain tuttujen paikkojen maisemia ja mahdollisesti Finnmastin tuomia erityiskohteita kuten torneja tai suuria rakennuksia. Tässäkin tapauksessa omat kiinnostukset ja oma mielikuvitus on pääasiassa rajana. Suomesta löytyy kuitenkin mielenkiintoisia vaihtoehtoja erityyppisille lennoille.

Matkalentojen osalta on helppo soveltaa samanlaisia periaatteita kuin tosielämän lentämisessäkin ja vaihtoehtoja on paljon. Yksi vaihtoehto on ryhtyä bongaamaan kenttiä ja pyrkiä vierailemaan mahdollisimman monella Suomen kentällä, johon käytetyn koneen suorituskyky riittää. Vaikka Suomen korpikentät ovatkin FS:n vakiomaastossa varsin huonosti mallinnettuja, on pikkukenttien sijainti usein kuitenkin mielenkiintoinen ja ympäröivät maisemat saattavat olla myöskin erikoisia.

Cessna 172 kaartamassa loppuosalle 30 Jäkäläpään tunturin laella sijaitsevalla sorakentällä. (klikkaa suureksi)
Jäkäläpäällä
Pohjois-Suomessa mm. Äkäslompolon oma kenttä Aavahelukka sijaitsee varsin karuissa maisemissa ja sieltä käsin pystyy lentämään vaikkapa Kittilään tai Enontekiöön. Kittilään mennessä reitti kulkee suoraan Yllästunturin yli ja matkalla voi vaikka pyöräyttää lenkin Finnmastin mukanaan tuoman tunturin laella sijaitsevan maston ympäri. Toinen mielenkiintoinen reitti on lentää Enontekiöstä Ivaloon tehden matkalla läpilasku Jäkäläpään tunturin laella sijaitsevalle kentälle. Läpilaskussa saa olla todella tarkkana ja käyttöön kannattaakin ottaa pisin 420 metriä pitkä kiitotie. Samoin kannattaa olla myöskin tarkkana, ettei sekoita kenttää viereiseen Martiniiskonpaloon. Läpilaskun jälkeen voi vielä ihailla Lemmenjoen kauniita maisemia sekä syvää joenuomaa ennen matkan jatkumista kohti Ivaloa. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti olla asennettuna Sebastian Rönnlundin upea Ivalon maasto. Ivalosta käsin matkaan voi edelleen lähteä vaikkapa vesikoneella ja toimia lentoaseman vesilentosatamasta käsin ja lentää joko pienille erämaajärville tai suurelle Inarijärvelle. Lähdettäessä Ivalosta kohti etelää, voi matkan suunnata toiselle Sebastianin upeista kentistä Sodankylään tehden vaikkapa välilasku matkalla Vuotsossa porokylän kupeessa.

Oulun korkeudella mielenkiintoisia vierailupaikkoja on erityisesti Oulun kaupunki ympäröivine alueineen sekä Hailuoto, jonka lentokentällä voi käydä tekemässä visiitin. Matkalla voi ihastella Finnmastin mukana tulevia "tuulimyllyjä" sekä Hailuodon lauttaa. Oulusta käsin voi käydä myös tutustumassa sisämaassa sijaitsevaan Pudasjärveen ja sen lentokenttään, joka on korpikentäksi ainutlaatuinen. Sen 2000 x 45 m kokoinen kiitotie on nimittäin mielenkiintoisen suuri pysyvän korpikentän kiitotieksi. Oulusta etelään päin siirryttäessä kannattaa ehdottomasti vierailla Pyhäsalmella, joka on myöskin yksi upeasti toteutetuista lisämaisemista. Tästä matkaa voi jatkaa vaikka Jyväskylään.

Jyväskylästä käsin voi lentää esimerkiksi Helsinki-Malmille Virtual Wingsin tämän numeron artikkelin numero 4 tapaan pyrkien lentämään lento mahdollisimman samalla tavalla. Toisaalta Jyväskylästä voi jatkaa matkaa kohti itää ja käydä tutustumassa Itä-Suomen kauniisiin maisemiin vieraillen samalla Pieksämäellä, Varkaudessa, Rantasalmella ja Savonlinnassa. Joensuusta käsin voi puolestaan käydä tarkastamassa Kolin alueen.

Vfr:ää ei tarvitse välttämättä lentää pikku-Cessnalla. Mikko Maliniemen maalaama Rajavartiolaitoksen Dornier nousussa Kumlingen kentältä saariston keskellä. (klikkaa suureksi)
Kumlinge
Jos Etelä-Suomi tuntuu kiinnostavimmalta, kannattaa aloituspaikaksi ottaa Helsinki-Malmi ja lähteä lentämään kohti itää. Tämän jälkeen voi vierailla Kymissä ja käydä koettamassa onneaan Wredebyn:n lyhyellä joenmutkassa sijaitsevalla nurmikentällä. Tästä on helppo suunnistaa Uttiin ja seuraavaksi Selänpäähän. Matkan voi päättää takaisin Malmille vierailemalla paluumatkalla Lahti-Vesivehmaalla. Jos Malmilta haluaa puolestaan lähteä kohti länttä, voi aluksi lentää Helsingin keskustan vierestä ja tämän jälkeen jatkaa matkaa Torbackan lyhyen nurmikentän kautta Hankoon ja palata takaisin Malmille kiertämällä Helsinki-Vantaa pohjoisen kautta vieraillen esimerkiksi Nummelassa ja Hyvinkäällä. Jos veri vetää merelle voi matkan aloittaa Turusta ja lentää vetten yli Maarianhaminaan tehden matkalla lasku Kumlingen kauniissa saaristomaisemissa.

Kaiken kaikkiaan vfr-lentäminen on pelkästään omasta mielikuvituksesta ja viitseliäisyydestä kiinni, sillä Suomihan on täynnä tutustumisen arvoisia paikkoja. Jos on kyllästynyt ainaiseen mittareiden valvontaan pitkillä ifr-lennoilla, saattaa vfr-lentäminen olla varsin hyvä vaihtoehto ainakin toisinaan. Vfr:ää lennettäessä joutuu yleensä keskittymään itse lentämiseen ja suunnistamiseen ifr-lentämistä enemmän ja varsinkin ilman autopilottia lennettäessä, se parantaa myös lentokäsialaa. Jos itse ei omista lentolupakirjaa, saati ole kovinkaan tietoinen tosielämän yksityislentäjän lentomenetelmistä, on FS:n vfr-lentäminen selkeästi omiaan antamaan jonkinlaista kuvaa tästäkin maailmasta. Jokaisen kannattaisikin kokeilla vfr-lentämistä ainakin kerran parantaakseen yleistietämystä simulaattori- ja miksei tosilentämisestäkin. Johan yleinen sanontakin kuuluu, että kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa siskoa ja kansantanssia.


PL - 09/2002


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5