Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

4.    Cessna 152:n siivillä


Cessna 152:n siivillä
Suomen ilmatilassa risteilee päivittäin lukuisia pienkoneita, jotka kuuluvat luonnollisena osana maamme lentoliikenteeseen. Suurin osa näistä koneista edustaa maamme harrasteilmailutoimintaa mutta ilmassa on myös niitä, jotka lentävät työn ja kaupallisen koulutuksen merkeissä. Nämä koulutusmielessä lentävät oppilaat ovat tuttu näky lähes kaikilla Suomen lentoasemilla ja tuttujen lentokoulujen Cessnat ja Bravot vierailevat maakuntakentillä tuhkatiheään. Seuraavassa kertomus yhdestä koulutusmielessä suoritetusta maakuntalennosta Cessna 152:lla Jyväskylästä Helsinkiin Salpauslennon leivissä koneen päällikkönä Sami Puro.

Lähtö

OH-CVY Jyväskylässä. Sami tarkastamassa juuri polttoaineen määrää. (klikkaa suureksi)
 
OH-CVY Jyväskylässä.
Lennon suunnittelu oli alkanut reilu viikko takaperin, jolloin saimme ajatuksen yhdistää huvi ja hyöty. Tarkoituksena nimittäin oli, että Sami tulee noutamaan minut Jyväskylästä lentokoulunsa Cessnalla tekemään lentoasemaesittelyä Malmin lentoasemasta ja näin Sami kartuttaisi pic-lentoaikaansa koulutuksen nimissä ja saisimme matkasta jutun Virtual Wingsiin. Kyseisten pic-lentojen tarkoitus on kartuttaa oppilaan lentokokemusta PPL-vaiheen jälkeen ennen seuraavaan koulutusvaiheeseen siirtymistä ja tämän vuoksi Samille oli hyödyllistä lennellä ympäri Suomea. Oli siis monta järkevää syytä toteuttaa lento. Koska lennon toteutumispäivällä ei ollut juurikaan merkitystä, seurasimme säitä ja valitsimme sopivan päivän edellisenä iltana. Koska Malmin torni aukeaisi aamulla vasta yhdeksältä, Sami jätti lentosuunnitelmat jo illalla ja seuraavana aamuna lähtö olisi vain säiden tarkastamista vailla.

Rullamassa rullaustietä tango. Juuri saapumassa alfaan, josta jatkettiin suoraan kiitotielle 12. (klikkaa suureksi)
 
Rullaus
Aamulla säät vaikuttivat suotuisilta ja Sami starttasi Malmilta kohti Jyväskylää kello 8.45 paikallista aikaa. Tuohon aikaan itse olin vasta herännyt ja valmistauduin lähtöön lentoasemalle. Samin arvioitu saapumisaika Jyväskylään oli puoli yhdentoista tienoilla ja aikaa oli siis vielä runsaasti.

Kiitotiellä 12 juuri ennen lentoonlähtöä. Aurinko paistaa suoraan edestä. (klikkaa suureksi)
 
Kiitotiellä
Samalla kun Sami lenteli kohti Jyväskylää, ajelin itse nelostietä pitkin kohti Jyväskylän lentoasemaa. Sää vaikutti cavokilta ja aurinko paistoi lähes selkeältä taivaalta. Oli siis ihanteellinen sää taittaa matkaa ilmassa, vaikkakin auringonpaiste todennäköisesti saikin aikaan jonkinasteista termiikkiä. Saavuin lentoasemalla ja siirryin terminaaliin odottamaan lentoni saapumista. Vartin odottelun jälkeen skannerista kuului pilotti Puron ääni, joka ilmoitti Veskan sisäänpäin, ja jolle lennonjohto antoi selvityksen perukselle 30. Viitisen minuuttia myöhemmin Sami tai oikeastaan O-VY sai laskuluvan ja pian tämän jälkeen kelta-valkoinen Cessna 152 ilmestyi näkyviin maavallin takaa. Sami rullasi asematasolle ja parkkeerasi koneen asematason lennonjohtotornin puoleiseen laitaan, mahdollisimman kauas terminaalista.

Jyväskylän kaupungin länsipuolella suunnilleen Laajavuoren hyppyrimäen päällä. (klikkaa suureksi)
 
Jyväskylä
Kilometrin kävelymatkan jälkeen saavuin koneen luokse, jonka koko rekisteri oli siis OH-CVY, ja jonka väritys koostui valkoisesta pääväristä ja tummankeltaisista raidoista. Koneen keulan mukaan kyseessä oli Cessna 152 II ja perän teippausten mukaan kone kuului Salpauslennon laivastoon. Vaikka kone oli jo yli 20 vuotta vanha ja sen maalipinta ei ollut aivan viimeisen päälle kunnossa, vaikutti se kuitenkin siltä, että sen kyydissä matka Helsinkiin taittuisi turvallisesti. Ennen lähtöä kävelimme uudestaan kilometrin matkan terminaalille ja vierailimme takaisin tullessa briefingissä lennonjohtotornin alakerrassa tarkastamssa viime hetken säät. Tämän jälkeen kaikki oli kunnossa ja siirryimme koneen luo.

Korpilahden tasalla ja samalla TMA:n rajalla. Tästä nousimme 2000 jalkaan. (klikkaa suureksi)
 
Korpilahti
Sami tarkasti koneen lentokunnon, jonka jälkeen asettauduimme koneen sisälle. Paperit kuntoon, kamera valmiiksi, vyöt kiinni ja matka oli valmis alkamaan. Sami kaivoi käteensä tarkastuslistan ja ryhtyi käymään listaa läpi käännellen samalla listan kertomia nappeja ja kahvoja. Pian Sami siirsi kätensä magnetokytkimelle ja moottori hörähti käyntiin. Sähkölaitteet päälle ja seuraavaksi atiksen kuuntelu, joka kertoi tuulen olevan 290 astetta ja viisi solmua. Käytössä oleva kiitotie oli 30 ja sää oli todellakin cavok. Atiksen kuuntelun jälkeen Sami otti yhteyden torniin ja pyysi lupaa rullata. Rullausohje johtikin odotuspaikalle alfa ja käyttöön tuli kiitotie 12 lievästä myötätuulesta huolimatta. Säästyisipä aikaa ainakin minuutti. Kone lähti liikkeelle aikaan 11.04 ja asematasolta poistuttiin bravosta ja jatkettiin matkaa rullaustietä tangoa pitkin. Lähestyessämme alfaa saimme luvan rullata suoraan kiitotielle 12, jossa lopulta pysähdyimme ja Sami kaivoi tarkastuslistan esiin uudestaan ja ryhtyi tekemään koekäyttöä sen mukaisesti. Kierrokset nousivat, magnetot vaihtuivat ja kaikki toimi normaalisti. Viimeiset tarkastuskohteet läpi ja olimme valmiita lentoonlähtöön. "O-VY is ready for departure", ilmoitti Sami tornille ja lähtölupa tuli samantien oikealla kaarrolla. Sami työnsi tehot auki ja kone lähti kiihdyttämään aikaan 11.08 samalla kun aamupäivän aurinko paistoi suoraan vasten kasvoja suoraan edestä.

Ilmaan

Lahti-Vesivehmaa vaikutti autiolta ja se ylitettiin 2000 jalan korkeudella. (klikkaa suureksi)
 
Lahti-Vesivehmaa
Noin 60 solmun nopeudessa Sami nosti koneen ilmaan ja kiitotien pään tuntumassa aloitimme oikean kaarron kohti Jyväskylän kaupunkia. Selvitys oli ollut "Leave control zone directly on route", minkä vuoksi saatoimme ottaa heti suunnan kohti etelää ja välttää kiertämisen ilmoittautumispaikan kautta. Nopeus säilyi 75 solmun tuntumassa ja keräsimme hetkessä korkeuden lähialueen ylärajaan 1500 jalkaan, jonka jälkeen nopeus kiihtyi normaaliin matkalentonopeuteen hieman alle 100 solmun. Jyväskylän kaupunki ohitettiin hieman sen länsipuolelta lähes Laajavuoren hyppyrimäen päältä ja matka jatkui nyt kohti etelää, jossa seuraava tarkastuspiste oli Korpilahti. Lähialueelta poistuttiin kaupungin tasalla ja Sami päätti jatkaa lähestymisalueen alla lentäen 1500 jalan alapuolella. Olimme nyt siis valvomattomassa ilmatilassa. Noin kymmenen minuutin kuluttua ohitimme Päijänteen länsirannalla sijaitsevan Korpilahden ja samalla lähestymisalueen rajan ja nousimme 2000 jalkaan. Samalla Sami vaihtoi kuuntelulle Tampereen aluelennonjohdon jakson ja kuulokkeet täyttyivät matkustajakoneiden äänestä. Seuraava reittipiste oli Sysmä, jossa olimme pari minuuttia etuajassa ja tästä reitti jatkui kohti Orimattilan VOR:ia. Vaikka suunnistaminen tapahtuikin perinteisin menetelmin, oli VOR:ista silti helppo seurata reitillä pysymistä ja DME:stä maanopeutta, joka oli 100 solmun tuntumassa. Reittiviiva kulki suoraan Lahti-Vesivehmaan lentokentän päältä ja Sami ilmoitteli Vesivehmaan liikenteelle tulostamme. Kenttä oli kuitenkin hiljainen eikä sitä ylittäessäkään näkynyt juurikaan liikennettä.

Lahden kaupungin itäpuolella. Hyppyrimäet näkyy kaupungin takana. (klikkaa suureksi)
 
Lahti
OH-CVY:n mittaristo 8,5 NM ennen Orimattilan VOR:ia. (klikkaa suureksi)
 
Ohjaamo
Vesivehmaan jälkeen ohitimme Lahden kaupungin sen itäpuolelta ja hyppyrimäet näkyivät selvästi. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta kun näin Lahden kaupungin ilmasta näin matalalta. Aikaisemmat kokemukset olivat näet Finnairin koneesta tai purjekoneesta kahden kilometrin korkeuden tuntumassa. Jonkin aikaa Lahden kaupungin jälkeen DME kertoi Orimattilan VOR:in olevan hyvin lähellä ja ryhdyimme tähyämään majakkaa saadaksemme oikean näköhavainnon. Vielä 0,2 mailin päässä eli suoraan päältä majakkaa ei näkynyt kunnes se työntyi esiin koneen keulan alta oikealta puolelta. Olimme siis suoraan majakan päällä. VOR:ilta matka jatkui kohti Sipoota ja hetken lennon jälkeen työnnyimme Helsingin lähestymisalueen uloimman alueen alle ja vaihdoimme kuuntelulle Helsingin lähestymisen. Sami ryhtyi vähentämään korkeutta seuraavaa lähestymisalueen rajaa varten, jonka alarajana oli 1500 jalkaa. Tarkoituksenamme oli tietenkin lentää myös sen alitse. Pian lähestyimme Mäntsälän lentokenttää ja Sami ilmoitteli liikenteelle tulostamme. Vaikka Sami väitti, ettei Mäntsälässä juuri koskaan ole liikennettä, sattui samalle jaksolle tällä kertaa ultralentäjä ja Sami tilastot muuttuivat taas hieman.

Laskuun

600 jalan korkeudella hieman ennen Degeriä. (klikkaa suureksi)
 
600 jalkaa
Saavutimme lähestymisalueen sisemmän rajan ja korkeutemme oli nyt hieman alle 1500 jalkaa. Matka jatkui edelleen kohti Sipoota pysytellen Vantaan lähialueen ulkopuolella. Sipoon lähestyessä kuuntelimme Malmin atiksen, joka kertoi tuulen suunnan olevan vaihteleva ja nopeuden neljä solmua. Käytettävä kiitotie oli 27, mikä oli meidän tulosuuntaan nähden kaikkein edullisin. Sää oli edelleen cavok ja kaikin puolin siis hyvä. Mielenkiintoinen seikka atiksessa oli kuitenkin 600 jalkaan rajoitettu suurin sallittu lentokorkeus, joka oli seurausta Vantaan kiitotien 33 käytöstä laskevalle liikenteelle. Jouduimme siis pudottautumaan todella alas. Sipoon ilmoittautumispaikalla Sami otti yhteyden Malmin torniin suosituksen mukaisesti ja selvitys kuului: "join long final runway 27 via Deger, vfr, maximum altitude 600 feet". Pudottelimme korkeutta reippaasti ja hieman ennen Degeriä saavutimme 600 jalkaa. Korkeus vaikutti kohtalaisen matalalta näille maisemille eikä metsän päällä
Kaartamassa pitkälle loppuosalle 27. Matkustajakone näkyy etuvasemmalla lähestymässä Vantaan 33:a. (klikkaa suureksi)
 
Lähestymässä
tule aivan joka päivä lennettyä 600 jalan korkeudella. Sami ilmoitti Degerin sisään ja nyt alkoi kentän hakeminen, mikä oli kohtalaisen hankalaa näin matalalta. Pian Malmin terminaalirakennus osui kuitenkin silmään ja kentän paikka selvisi. Pian tämän jälkeen paljastui kiitotie ja nyt oli edessä enää loppulähestyminen. Kesken lähestymisen Malmin torni kysyi lentokorkeutemme, ja vaikka aluksi emme tajunneetkaan miksi lennonjohtaja sitä kysyi, antoi pian etuyläviistosta Vantaan 33:a lähestyvä matkustajakone vastauksen. Kyseessä oli porrastuksen säilymisen varmistaminen.

Tulossa kiitotien 27 kynnyksen päälle. (klikkaa suureksi)
 
Lasku
Sami otti laippoja ulos ja ilmoitti loppuosan 27. Vastauksena saimme laskuluvan ja Malmin kiitotie 27 lähestyi lähestymistään. Lisää laippoja ulos ja nopeuden vähentämistä 65 solmun tienoille...valojen päällä...kynnys...nopeus 60 solmua...loivennusta...kevyttä killitystä
Malmilla tunnin ja 25 minuutin lennon jälkeen. Rullamassa terminaalin ohi kohti parkkiruutua. (klikkaa suureksi)
 
Malmilla
pinnoissa ja OH-CVY kosketti Malmin kiitotietä 27 aikaan 12.33 tunnin ja 25 minuutin lennon jälkeen. Torni käski rullaamaan kiitotietä 18 pitkin ja julietista asematasolle ja Sami noudatti ohjeita ja käänsi toiselle kiitotielle. Julietista asematasolle, rullaus tornin ohitse kauimmaista viivaa pitkin ja lopulta pysäytys terminaalilta itään päin platan kiitotien 27 reunalla sijaitsevan ruudun viereen aikaan 12.36. Moottorin sammutus ja koneen laittaminen kylmäksi ja valmiiksi seuraavaa lentäjää varten. Tämän jälkeen ulos koneesta ja lopuksi koneen työntö ruutuun. Näin oli saavuttu Helsinki-Malmille Keskisuomesta puolessatoista tunnissa. Sami lukitsi koneen ja näin kone oli valmiina seuraavaa käyttöä varten. Lopuksi kävelimme platan poikki ulos asematasolta ja siirryimme Salpauslenon tiloihin hoitamaan viimeisetkin paperiasiat kuntoon. Loppu päivä kuluisi Malmin lentoasemaan tutustuen ja kuvia ottaen. Illalla oli edessä matka Ivaloon Finnairin siivin mutta se tarina jääköön Virtual Wingsin joulukuun numeroon.

PL - 09/2002




etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5