Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     VFR:ssä Viroon

VFR:ssä Viroon
Viro, yksi maamme naapurimaista, on luultavasti yleisin suomalaisten yleisilmailijoiden ulkomainen vierailukohde. Vain vajaan 90 kilometrin päässä Helsingistä sijaitseva Tallinna houkuttelee ilmailijoita puoleensa pääasiassa helpon ja lyhyen ulkomaankokemuksen sekä paikallisten elämysten avulla. Vaikka Viroon lennetään toki muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta, on Tallinnan matkaajista valtaosa kotoisin Helsinki-Malmilta. Seuraavassa onkin kertomus matkasta Malmilta Tallinnaan Bravo-merkkisen koneen siivillä.


Lähtövalmisteluja

Lentopäivänä, heinäkuun 17. päivä oli kaunis sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämpötila oli jo aamusta alkaen lähestulkoon hellelukemissa. Vain kevyt tuulenvire yritti viilentää yhä tukalammaksi muuttuvaa säätilaa siinä juurikaan onnistumatta heikkoutensa vuoksi. Vaikka päällä oli kesäiset vaatteet, oli odotettavissa hikinen päivä.

Saapuessamme Helsinki-Malmin lentoasemalle puoli yhdeksän aikoihin aamulla, oli sen toiminta jo käynnistynyt. Parkkipaikka oli täynnä autoja, lentokoneiden moottoreiden ääni kantautui asematasolta, ja ihmisiä liikuskeli siellä sun täällä. Ilmailun eri ammattilaiset tai opiskelijat olivat kiireisinä kuka missäkin tehtävässä ja saivat Malmin sille tyypilliseen vilkkaaseen, mutta samalla arvokkaaseen sykkeeseen. Ilmailun ammattilaisten keskittyessä tyytyväisenä jatkamaan omaa rutiiniaan, suuntasimme me, kaksi lomalaisen näköistä siviiliä, lentokonehalliin, jossa meitä odotettiin Pilot Factoryn lennolle Tallinnaan.

Lentokonehallissa sijaitsevasta Pilot Factoryn lennonvalmistelutilasta löytyi lentomme päällikkö, vihreään haalariin pukeutunut Jukka Hämäläinen, joka juuri parhaillaan pakkaili lennolle tarvittavia tavaroita. Käsissä pyöri muun muassa kolmet headsetit, suuri lentolaukku sekä lennolle vaadittavat asiakirjat. Huoneen hälinän keskellä Jukka kaivoi naulakosta kullekin omat pelastusliivit, jotka Pilot Factoryn sääntöjen mukaan olivat pakolliset myös lennolla Suomenlahden yli. Kaikeksi onneksi pelastusliivit eivät muistuttaneet veneilystä tuttuja esineitä, vaan olivat huomattavasti sirommat ilmailukäyttöön suunnitellut pienet ylle puettavat kääröt.

OH-NTK saa tankit täyteen lentokonebensiiniä ennen matkaan lähtöä. (klikkaa suureksi)
Tankkaus
Käyttämämme kone FFA AS202 Bravo OH-NTK oli parkkeerattu hallin edessä sijaitseviin parkkiruutuihin. Koneen tankkausta ei ollut vielä tehty, mutta paikallisen tankkipalvelun auton oli määrä saapua paikalle hetkenä minä hyvänsä. Tavarat pakattiin koneen takapenkille, ja Jukka ryhtyi tarkastamaan konetta. Samalla tankkausauto saapui paikalle ja aloitti tankkauksen työntäen koneen molemmat siipitankit täyteen AVGAS 100LL -lentokonebensiiniä. Tankkauksen valmistuttua hyppäsimme sisälle kuumaan koneeseen, ja valmistauduimme siirtymään tulliruutuun terminaalin eteen.


Liikkeelle

Rullaamassa kohti Malmin terminaalin edessä sijaitsevaa tulliruutua. (klikkaa suureksi)
Rullaus
OH-NTK pysäköitynä tulliruutuun ennen lennon alkua. (klikkaa suureksi)
Tulliruutu
Aikaan 0900 Jukka käynnisti Bravon moottorin, ja välittömästi tämän jälkeen rullasimme keltaisella tekstillä merkittyyn tulliruutuun. Moottori sammuksiin ja ulos koneesta. Seuraavaksi oli määrä astella sisälle terminaaliin tullin tiloihin, jossa tullin edustaja otti ylös lennon tiedot, sekä tarkasti lennolle osallistuvien henkilöiden passit. Pikaisen ja rutiininomaisen toimituksen jälkeen saimme luvan lähtöön, joten siirryimme takaisin koneelle ja ryhdyimme valmistautumaan merenylityslennolle.

Jukan opastamana puimme pelastusliivit päälle, sekä kävimme läpi niiden käytön sekä pelastustoimenpiteet lennolla mahdollisesti tapahtuvien poikkeustilanteiden aikana. Veteen laskun jälkeen vasemmalla istuva lentäjä poistuisi koneesta vasemman kautta ja oikealla istuva sekä takapenkkiläinen oikealle. Pelastusliivit vedettäisiin auki lenkistä vasta veteen joutumisen jälkeen. Tärkeää, mutta toivottavasti turhaa tietoa.

Rullaamassa kohti odotuspaikkaa 18. (klikkaa suureksi)
Rullausta
Seuraavaksi asettauduimme koneeseen. Vyöt kiinni ja tarkastuslistan luku alkoi. Hetken kuluttua moottori pyörähti käytiin uudelleen, ja pian tämän jälkeen korviin kajahti Malmin ATIS. Tiedotuksen mukaan käytössä oli kiitotie 18 tuulen ollessa suunnasta 080 astetta ja 3 solmua. Säätila oli CAVOK, lämpötila 23 astetta ja QNH-asetus 1022. Listojen luvun jälkeen Jukka otti yhteyden Malmin rullaukseen, joka selvitti meidät rullaamaan odotuspaikalle 18 kiitotie 09 ylittäen. Samalla rullaus luki meille myös reittiselvityksen jättämään lähialue NOKAN kautta, 1000 jalkaa tai alle, VFR. Aikaan 0928 OH-NTK lähti liikkeelle Malmin asematasolta määränpäänään Tallinnan kansainvälinen lentokenttä EETN.

Tarkastuslistan lukua odotuspaikalla 18. (klikkaa suureksi)
Odotuspaikalla
Odotuspaikalla oli myös hollantilainen PH-LAW. (klikkaa suureksi)
PH-LAW
Rullaus eteni kiitotien 09 yli kohti odotuspaikkaa 18. Kentän liikennetilanne oli parhaillaan kohtalaisen vilkas, ja koneita laskeutui vieressä kulkevalle kiitotielle jatkuvasti. Cessnat ja Bravot kiersivät laskukierrosta ja ilmaantuivat aina vähän väliä loppuosalle yhä uudestaan ja uudestaan. Noin parin minuutin kuluttua saavuimme odotuspaikalle, ja Jukka pysäytti koneen asianmukaisesti ryhtyen lukemaan tarkastuslistaa eteenpäin. Oikealla puolellamme seisoi lähtövuoroaan odottamassa Malmia tukikohtanaan käyttävä hollantilainen PH-LAW, joka suoritti myöskin lähtötoimenpiteitään. Samalla laskeutuvia koneita liukui ohi tasaiseen tahtiin. Koekäytön, vöiden lukitsemisen sekä muiden toimenpiteiden jälkeen Jukka ilmoitti meidän olevan valmiita lentoonlähtöön, ja heti perään myös PH-LAW oli valmis. Hetken odottelun jälkeen liikenteessä tuli pieni väli, jolloin lennonjohtajan ääni selvitti meidän lentoonlähtöön.


Ilmaan

Hetki lentoonlähdön jälkeen, suuntaamassa kohti NOKKA:a Lahdenväylän päällä. (klikkaa suureksi)
Nousussa
Jukka rullasi kiitotielle, ja työnsi välittömästi keskilinjalle pääsyn jälkeen tehovivun eteen. Bravo ryhtyi keräämään nopeutta, ja aikaan 0935 nokka nousi irti maasta pääpyörien seuraten heti perässä. Nyt oltiin ilmassa. Jyrkkää nousua jatkui hetken aikaa kunnes Jukka vähensi tehoja ja asetti kierrokset oikeaan lukemaan. Varsin pian tämän jälkeen saavutimme myös korkeusylärajan 1000 jalkaa. Nyt suuntasimme kohti ilmoittautumispaikka NOKKA, jonka kautta lentäisimme ulos Malmin lähialueelta.

Kesäinen Helsingin keskusta jäi oikealle puolelle. (klikkaa suureksi)
Helsinki
Aikaan 0937 Jukka ilmoitti tornille NOKAN ulos, ja nyt olimme valvomattomassa ilmatilassa. Ensi töikseen Jukka ohjasti Bravon hieman oikealle hakeutumaan Vantaan VOR:in radiaaliin 180, jonka avulla varmistaisimme oikealla reitillä pysymisen meren ylityksen aikana. Suunnanmuutoksen jälkeen otettiin yhteys Helsingin tutkaan, jolta pyydettiin selvitystä Helsingin lähestymisalueelle lentosuunnitelmassa ilmoitetun 4000 jalan korkeuteen. Hetken odottelun jälkeen tutka antoi transponderikoodin 3203, ja tunnistuksen jälkeen saimme selvityksen nousta 4000 jalkaan. Siispä hieman lisää tehoja ja nousuun. Oikealla puolella lepäsi parhaillaan kauniissa kesäauringossa hohtava Helsingin keskusta, joka vaikutti varsin kauniilta näin kesäaikaan. Jäänmurtajat viettivät ansaittua kesälomaa, ja Katajanokalla oli puolestaan kesän houkuttamia ulkomaalaisia risteilyaluksia. Tällä säällä olisi kelvannut olla merelläkin.

Radiaalin 180 saavuttamisen jälkeen suuntasimme kohti etelää. Rannikko katosi näkyvistä ja nyt edessä oli pelkkä aava ulappa. Korkeuden silmämääräinen arviointi muuttui yhä vaikeammaksi nyt, kun ainoa vertailukohde oli meren pinta. Vaikka pinnassa olikin pientä aaltoa, ja laivoja risteili siellä täällä, oli korkeuden arviointi äärettömän vaikeaa. Itse lentosää oli tasainen, eikä epätasaisuuksista ollut tietoakaan. Ainoa matkantekoa haittaava tekijä olikin suunnaton kuumuus, johon Bravon ilmastointilaitteet eivät kyenneet juurikaan tuomaan helpotusta. Etenkin tuuletukselta paitsi jäävä takapenkki oli verrattavissa likipitäen auringossa seisovaan autoon tai saunaan, takapenkkiläisen mukaan.

Suomenlahden yllä. Korkeuden arvioiminen oli silmämääräisesti äärettömän vaikeaa. (klikkaa suureksi)
Merellä
Kello 0947 tutka totesi meidän lähestyvän Tallinnan lähestymisalueen rajaa, minkä seurauksena saimme ohjeen ottaa yhteys Tallinnan tutkaan taajuudella 127,900. Jukka väänsi radioon uuden taajuuden, ja näin jäivät kotimaan äänet taakse. Samaan aikaan saavutimme 4000 jalkaa, ja hyvin pian tämän jälkeen Viron rannikko alkoi häämöttämään edessäpäin. Tallinn radar antoi selvityksen ilmoittautumispaikka MUUGA:an, jonka oli määrä olla meidän sisääntulopiste Tallinnan lähialueelle. Ylärajaksi MUUGA:an tutka määräsi 1200 jalkaa. Seuraavaksi kuunneltiin Tallinnan ATIS, joka poikkesi melkoisesti maamme tietokonepohjaisista lähetyksistä. Ikuisuudelta tuntuvan ajan kestävä ja äärettömän hitaasti luettu tiedote kertoi "vieraalla" äänellä tuulen puhaltavan suunnasta 090 astetta voimakkuudella 4 solmua. Myös lahden tällä puolen vallitsi CAVOK ja lämpötilakin oli mukavat +25 astetta. Käytössä oli kiitotie 08.

ON-NTK:n ohjaamo hieman ennen MUUGA:a. Korkeus 1200 jalkaa. (klikkaa suureksi)
Ohjaamo
Aikaan 0953 jätimme 4000 jalkaa ja aloitimme laskeutumisen 1200 jalkaan. Nyt Viron rannikko näkyi jo selkeästi, ja lähestyimme kiivaasti Tallinnan edustalla olevaa suurehkoa saarta. Kello 0958 saavutimme 1200 jalkaa, ja vain hetkeä tämän jälkeen tutka käski ottaa yhteyttä Tallinnan torniin taajuudella 120,600. Taas kerran radiotaajuuden vaihto, ja yhteyden otto. Tornin antama selvitys ohjasti meidät lentämään myötätuuliosalle kiitotielle 08 MUUGA:n kautta.


Tallinnaan

Tulossa selkeästi erottuvan öljysataman vieressä sijaitsevaan ilmoittautumispaikka MUUGA:an. Oikealla näkyy Tallinnan tv-torni ja sen takana keskusta. (klikkaa suureksi)
Muuga
Tallinnan tv-torni on hyvä maamerkki. (klikkaa suureksi)
Torni
MUUGA sijaitsi Viron rantaviivalla, suurehkon ja erittäin selkeästi erottuvan öljysataman vieressä. Näin ollen sitä ei tarvinnut juurikaan etsiä. Jo kauempaa mereltä hyvänä maamerkkinä oikeaan suuntaan toimi myös erittäin kauas näkyvä ja erittäin korkea Tallinnan tv-torni. Hieman ennen MUUGA:a alkoi edessä häämöttämään myös Tallinnan kaupunki, joten loppumatka heti keskustan takana sijaitsevalle lentokentälle oli suunnistuksen kannalta äärettömän helppoa.

Myötätuuliosalla Tallinnan kansainvälisen kentän kiitotielle 08. Kuten kuvasta näkyy lentoasema sijaitsee aivan keskustan vieressä. Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy matkustajasatama. (klikkaa suureksi)
Keskusta
Matka jatkui meidän kanssa samalle korkeudelle ulottuvan tv-tornin ohi kohti Tallinnan ydinkeskustaa. Muuta liikennettä ei ollut, joten turhia kiertelyjäkään ei ollut luvassa. Niinpä suuntasimme tyytyväisinä suoraan kohti kenttää. Hetken aikaa lenneltyämme ydinkeskusta oli suoraan edessämme, ja heti sen jälkeen ilmestyi Tallinnan kenttä näkyviin keskustan takana aivan sen välittömässä läheisyydessä. Jukka ohjasti konettamme kohti myötätuuliosaa, ja itse seurasin hämmästyneenä miten lähellä kaupungin keskustaa lentoasema sijaitsikaan. Keskusta alkoi käytännössä aivan lentoaseman vierestä.


Laskuun

Myötätuulessa kiitotielle 08.
Myötätuuli
Kaartamassa perusosalle 08. (klikkaa suureksi)
Perukselle
Jukka ilmoitti myötätuuleen liittymisen tornille, ja vastauksena tuli laskulupa. Lentoasema liukui ohi vasemmalla, ja kaupungin keskusta oikealla, samalla kun Jukka aloitti loivan laskeutumisen alaspäin. Tarkastuslistojen lukua, laippoja ulos sekä muidenkin kohteiden tarkastus ja asetus. Lentoasema vaikutti kohtalaisen uneliaalta, eikä muuta liikennettä näkynyt eikä kuulunut. Terminaali sijaitsi aivan kiitotien länsipäässä sen pohjoispuolella ja kiitotien keskivaiheilla oli ilmeisesti rahtialuetta sekä muuta teknillistä toimintaa.

Kaartamassa loppuosalla 08. Kuten kuvasta näkyy kiitotie alkaa hyvin läheltä järveä. (klikkaa suureksi)
Loppuosalle
Viimeiset metrit. Tulossa kynnykselle 08. (klikkaa suureksi)
Laskussa
Hetken kuluttua kaarto perukselle, joka kulki suoraan suurehkon järven päälle. Matka jatkui alaspäin, ja pian kaarrettiin loppuosalle. Jukka teki viimeiset toimenpiteet ennen laskua työntäen kierros- ja seosvivut eteen ja ottaen täydet laipat ulos. Nyt kone oli laskuasussa. Lähestyimme PAPI-valojen mukaan hieman korkealta, mutta koska allamme ei ollut purjekone vaan Bravo, ei alastulo ollut ongelma. Pieni tehon vähennys, ja pian olimme liukupolulla. Kiitotie lähestyi ja Bravo laskeutui hiljaisessa tuulessa alaspäin kuin juna. Pian ylitimme kynnyksen, jonka jälkeen tehon vähennys, loivennusta ja kevyt loppuveto.

Rullaamassa kohti asematasoa pian laskun jälkeen. (klikkaa suureksi)
Rullausta
Rullailua laskun jälkeen; tulossa juuri asematasolle. (klikkaa suureksi)
Rullausta
Aikaan 1008 ON-NTK:n pyörät koskettivat Tallinnan kiitotien pintaa. Nyt oltiin Virossa. Nopeus pois ja ulos kiitotieltä seuraavasta risteyksestä eli Alphasta. Enää oli edessä rullaus takaisin kenttäalueen toiseen päähän. Oikealla puolella sijaitsi lentoaseman rahti/teknillinen alue aivan kuten olin ilmasta käsin päätellytkin. Alueella oli parkissa erilaisia Viron lentolaitteita, ja silmään pisti ainakin jokunen Antonov An-28. Joukosta erottui myös mielenkiintoisesti Suomen Rajavartiolaitoksen Dornier, joka oli kuulemma joutunut laskeutumaan Viroon edellisenä päivänä teknisen ongelman vuoksi.

Juuri pysähtyneenä seisontapaikalle. Suoraan edessä follow-me-auto ja sen takana noutamaan tullut tila-auto.(klikkaa suureksi)
Pysäköinti
Pääasematason reunalle tullessa huomasimme meitä vastaan tulleen follow-me-auton, ja auton johdattamana rullailimme aivan matkustajaterminaalin viereen, terminaalirakennuksen ja kiitotien välimaastoon. Pysäköintimiehen viittoilujen opastamana Jukka pysäköi koneen seisontapaikalle 3. Moottori sammuksiin, asiakirjojen täyttö, ja näin oli Suomenlahti ylitetty turvallisesti ja kauniisti. Tarvittavat tavarat mukaan, ja koneen kuomu kiinni. Kävelemään lentoasemalla ei tarvinnut ryhtyä, sillä matka taittui näppärästi meitä noutamaan tulleella tila-autolla. Autoa kuljettanut rouva hoputti siirtymään autoon, sillä noudettavana oli kuulemma pian saapuvan seuraavan koneen matkustajat. Niinpä siirryimme sisälle autoon, joka kuljetti meidät suoraan terminaalin ovelle, 100 metrin päähän. Terminaalissa tullimies tarkasti passit, ja lentokenttävirkailija täytti muut paperit. Parin minuutin jälkeen olimme vapaita siirtymään mihin ikinä halusimmekaan, ja meillä oli useita tunteja aikaa tutustua Tallinnan sykkeeseen.

Suuri kiitos Jukka Hämäläiselle.


Pekka Lehtinen - 09/2003


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4