Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

3.     Mopu - Mitä on moottoripurjelento?

Mitä on moottoripurjelento?
Moottoripurjelento on yksi niistä harrasteilmailun lajeista, jotka ovat varsin huonosti tunnettuja niin valtaväestön kuin valitettavasti ilmailunharrastajienkin keskuudessa. Yleinen mielikuva lienee, että moottoripurjekoneet ovat onnettomia räpistimiä verrattuna moottorikoneisiin, ja että kaikilla niillä lennetään kohtalaisen paljon moottori sammutettuna, ainoastaan kauniissa säässä. Edellisten harhaluulojen poistamiseksi sekä lajin tunnettavuuden lisäämiseksi esitellään seuraavassa moottoripurjelennon perusteita vertaamalla lajia pääosin normaaliin moottorilentoon, pyrkien tuomaan esille moottoripurjelennon kilpailukykyisyys moottorilennon rinnalla.


Moottoripurjelentokone

Moottoripurjelentokone eli ”mopu” on ulkonäöltään purjelentokonetta muistuttava, mutta kuitenkin kiinteällä moottorilla varustettu enimmillään kaksipaikkainen lentokone. Luultavasti selkein tuntomerkki moottoripurjelentokoneelle onkin sille tyypilliset purjekonemaiset pitkät siivet, jotka erottavat sen selkeästi moottorikoneista. Hyvänä erotteluna moottorikoneeseen toimii myös se, että tyypillisesti moput on valmistettu erilaisista muoveista tai lasikuidusta, kun taas valtaosa moottorikoneista on tehty metallista. Moottoripurjelentokone onkin, niin rungoltaan kuin siiviltään, selkeästi aerodynaamisemman, eli käytännössä, sulavamman ja virtaviivaisemman näköinen kuin moottorikone. Teknisemmältä kannalta tarkasteltuna moottoripurjelentokoneen moottori on tyypillisesti pienempi ja heikkotehoisempi kuin keskiverto moottorikoneen moottori, ja tyypillisesti mopun tehot vaihtelevatkin noin 70 ja 100:n hevosvoiman välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa selkeästi moottorikoneita pienempää polttoaineen kulutusta ja sen myötä pienempiä käyttökustannuksia.

Mopujen helppona tuntomerkkinä on pitkät siivet. Kuvassa vanhempaa suunnittelua edustava Falke.(klikkaa suureksi)
Falke
Moottoripurjelentokone on jo nimensä mukaan purjelento- ja moottorikoneen välimuoto, ja sen suunnittelu ja alkuperäinen käyttöajatus perustuvatkin siihen, että samalla koneella voitaisiin lentää kohtalaisen tehokasta purjelentoa siinä missä moottorilentoakin. Nykyisin käytössä olevista konetyypeistä suuri osa on kuitenkin sellaisia, jotka eivät kestä moottorin sammuttamista ilmassa kovinkaan hyvin, ja sen vuoksi monissa kerhoissa suoranaisesti kielletään sammuttamasta moottoria ilmassa muussa kuin koulutusmielessä. Näin ollen puhdas purjelento jää useilla konetyypeillä lentämättä, ja moottoripurjelento muodostuu pelkästään moottorilennoksi. Syynä moottorin kärsimiseen ilmassa sammutettaessa on sen nopea jäähtyminen ja sen myötä metalliosien vääntyileminen. Yksi moottoripurjekoneiden selkeä etu verratessa moottorikoneisiin on niiden suuri liitoluku: Kun esimerkiksi Cessna 172:n liitoluku on 1:10, on se moottoripurjekoneilla noin 1:30. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kilometrin korkeudesta mopulla on mahdollisuus liitää teoriassa 30 kilometriä ilman moottoria. Tämä puolestaan tekee itse lentämisen astetta turvallisemmaksi, kun moottorihäiriön tullessa mopulla jää huomattavasti enemmän aikaa etsiä kunnollinen maastolaskupaikka. Tällaisessa tilanteessa mopulla voi myös ryhtyä lentämään perinteisellä purjelentotyylillä termiikin avulla ja näin välttyä koko maastolaskulta.

Grob G109 on maamme yleisin moottoripurjelentokonetyyppi. Kuvassa A-mallin yksilö laskussa Kivijärvelle.(klikkaa suureksi)
G109A
Suomessa olevista konetyypeistä yleisin on selkeästi kannuspyörällinen Grob G109, joita on käytössä A- ja B-mallia. Yhteensä G109-koneita on maassamme noin 20 kappaletta A-mallin ollessa hieman yleisempi. Konetyyppinä G109 on kohtalaisen suuri, ja sen suurin sallittu lentoonlähtöpaino on noin 800-850 kiloa ja siipien kärkiväli 16,6 metriä. Matkalentonopeutena G109:llä käytetään noin 150-180 km/h (80-100 solmua), ja sen suurin sallittu nopeus on 240 km/h. Matkalentonopeudeltaan se ei siis jää kovinkaan kauas Cessna 150:sta, vaikka kuluttaakin huomattavasti vähemmän polttoainetta. Maastamme löytyy myös useita muita konetyyppejä kuten mm. Falke, Dimona, Rhönlerche ja Stemme, joka edustanee eräänlaista mopujen viimeisintä suunnittelua ja jolla mm. lennettiin Suomesta Etelä-Afrikkaan jokin aika sitten.

Kohtalaisen hyvin varusteltu A-mallin G109. Kuvan koneesta puuttuu huollossa olevat varsinainen radio ja transponderi, joiden paikat näkyy keskipanelissa. Kuvassa ollaan matkalla Jyväskylästä Kajaaniin keväällä 2002.(klikkaa suureksi)
G109 mittaristo
Varustetasoltaan valtaosa moottoripurjelentokoneista jää jälkeen moottorikoneista, mutta joukossa on myös hyvinkin varusteltuja yksilöitä. Mm. maamme ainoa Stemme on varusteltu viimeisin suunnistuslaittein sekä purjelennon kannalta merkittävin laskentatietokonein. Myös useat muut koneyksilöt on varusteltu varsin kattavasti, ja lukuisissa koneissa onkin mm. suuntahyrrä, keinohorisontti, VOR ja transponderi. Lisäksi lukuisissa koneissa on laskuvalo sekä purjehdusvalot ja strobot, joiden ansiosta myös lentäminen auringon laskun jälkeen on mahdollista. Myös GPS:n käyttö on yleistynyt viime aikoina.


Lentäminen moottoripurjelentokoneella

Yleisesti ottaen lentäminen moottoripurjekoneella ei eroa menetelmien tasolla mitenkään moottorikoneella lentämisestä ja moottoripurjekoneella rullataan ja lennetään laskukierrokset sekä matkalennot aivan kuten moottorikoneellakin. Sen sijaan laskutekniikka moottoripurjekoneella poikkeaa moottorikoneen tekniikasta: Siinä missä moottorikoneella säädetään liukukulmaa moottorin tehoilla, on mopuissa purjekoneille tyypilliset lentojarrut, joilla tuhotaan selkeästi moottorikoneita aerodynaamisemman siiven nostetta. Näin ollen mopuilla vedetään tehot joko tyhjäkäynnille tai tietylle pienelle kierrosluvulle ja säädetään liukukulma lentojarruilla. Kannuspyöräkoneen ollessa kyseessä tulee kosketus luonnollisesti pyrkiä tekemään kolmelle pisteelle.

G109 Kivijärven lentokentän päällä kesällä 2002.(klikkaa suureksi)
Kivijärvi
Matkalentojen suorituksessa moottoripurjelentokone on varsin kilpailukykyinen verrattuna moottorikoneeseen, ja etuna on nimen oman pieni polttoaineen kulutus ja silti varsin kilpailukykyinen matkalentonopeus. Vaikka moottoripurjelento ei edustakaan aivan yhtä "ammattiin tähtäävää" lentämistä, pystyy sen avulla kuitenkin lentämään harrastematkalentoja varsin tehokkaasti eri puolille Suomea, ja myös ulkomaille. Yksi moottoripurjelentämisen tyypillinen piirre juontaa juurensa koneiden pitkiin ja aerodynaamisiin siipiin: Koneet ovat nimittäin tyypillisesti selkeästi moottorikoneita herkempiä ilman liikkeisiin, ja reagoivat kohtalaisen helposti pieneenkin termiikkiin. Sen vuoksi vyöt on syytä pitää kireällä termiikkisessä säässä lennettäessä.


Yhteenveto

Moottoripurjelento on PPL:ää edullisempi tapa päästä nauttimaan moottorin avulla lentämisestä. (klikkaa suureksi)
G109
Moottoripurjelento edustaa siis selkeästi harrasteilmailua, eikä moottoripurjelentolupakirja (MGPL) avaa samanlaisia mahdollisuuksia lentämisen saralla kuin PPL. Moottoripurjelento mahdollistaa kuitenkin moottorin avulla lentämisen ja matkalentojen suorittamisen ympäri Suomea selkeästi moottorilentämistä pienemmillä kustannuksilla. Sen vuoksi moottoripurjelentolupakirja onkin varsin hyvä tie moottorilentämisen maailmaan, jos PPL-lupakirjan hinta hirvittää. Lisäksi moottoripurjelento on kätevä seuraava porras purjelentolupakirjan jälkeen haluttaessa siirtyä kohti "suurempaa" lentämistä. Vastaavasti haluttaessa siirtyä myöhemmin moottorilennon pariin, tuo moottoripurjelentäminen joitakin helpotuksia PPL:n suorittamiseen ja etenkin paljon edeltävää kokemusta. Ennen kaikkea on tärkeää huomata, että moottoripurjelento ei suinkaan edusta artikkelin alussa mainittua räpistelyä lelukoneilla, vaan on varsin varteenotettava ilmailumuoto haluttaessa nauttia ilmaelementistä moottorin avulla.


PL - 11/2002


Lisää aiheesta:
  • Suomen ilmailuliitto - moottoripurjelento
  • Pohjois-Päijänteen ilmailukerho



  • etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5