Virtual Finnair Virtual Finnair Virtual Finnair

4.     Finnairin MD-83:lla Helsingistä Ivaloon

MD-83 OH-LMG
MD-80-sarja on ollut Finnairin käytössä tasan 20 vuotta, ja sen vanhimmat edustajat ovat tehneet pitkän päivätyön sinivalkoisissa väreissä. Finnairin laivastouudistuksen myötä MD-80-sarjan edustajat ovat kuitenkin saaneet väistyä uudempien Airbusien tieltä, ja jäljellä olevat noin 15 konetta on asetettu lentämään vähemmän tärkeitä reittejä. Kotimaassa MD-80-sarjalla on lennetty pitkään ja lennetään edelleen maamme pisimpiä reittejä, ja yksi tärkeä kohdealue on Lappi. Päätin palauttaa vielä kerran mieleeni miltä tuntuu matkustaa MD-80-sarjalaisen kyydissä kotimaassa ja matkustin elokuussa 2002 Finnairin MD-83:lla Helsingistä Ivaloon. Ties vaikka matka olisi viimeinen Finnairin MD-80-lentoni. Seuraavassa lennon vaiheita.


Lähtövalmistelut

Elokuun 20. päivän aamuna saavuin Jyväskylästä Helsinkiin aikeinani matkustaa Finnairin iltalennolla Suomen pohjoisimmalle lentoasemalle Ivaloon. Tällä kertaa olin harvinaisessa matkustustilanteessa siinä mielessä, että matka-ajankohdalla ei ollut ehdottoman suurta merkitystä, ja siitä syystä päätin kokeilla ensimäistä kertaa Stand by -lipun hankintaa. Koska elokuu on kohtalaisen hiljaista aikaa Ivalon lennoilla, ja Finnairilta kerrottiin paikkoja olevan jäljellä runsaasti, olin luottavaisin mielin paikan saamisen suhteen. Päivä kului Malmin lentoasemalla, ja noin kello 15 aikoihin lähdin Malmilta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Tähtäämäni lennon AY 477 oli määrä lähteä kello 20.15, eli aikaa oli paremmin kuin hyvin. Konetyypin oli määrä olla MD-80-sarjalainen, ja sääkin vaikutti suosivan kauniin auringonpaisteen muodossa. Vaikka bussikyyti olikin rattoisaa, odotin enemmän tulevaa lentoa suuremman peltilehmän kyydissä.

Bussi saapui Helsinki-Vantaalle, ja ensimmäisenä siirryin Finnairin tiskille tiedustelemaan lennon viimeisintä paikkatilannetta. Vastauksena sain kuulla paikkoja olevan jäljellä edelleen runsaasti, mutta nyt edessä oli parin tunnin odotus, sillä Stand by -lippujen myynti aloitettiin vasta kaksi tuntia ennen lennon lähtöä. Kuten arvata saattaa hätä ei ollut suuri, ja kaivoinkin esille kamerani ja siirryin kotimaan terminaalin eteläpäätyyn seuraamaan lähteville käytössä olevan kiitotien 33 liikennettä. Parin tunnin kuluttua astelin takaisin terminaaliin ja täsmälleen kello 18.15 palasin Finnairin tiskille kinuamaan matkustusoikeuttani kohti Lapin erämaita. Tällä kertaa Finnairin virkailija suostuikin tekemään kanssani vaihtokaupan, ja sainkin vaihdettua itselleni menolipun Ivaloon antamalla vastalahjaksi 63 euroa. Vaikka yritin tivata virkailijalta lennolle tulevien matkustajien määrää saadakseni jonkinlaisen kuvan kuinka varmaa lennolle pääsemiseni olisi, sain ainoastaan kuulla, että sitä ei minulle voitu kertoa. Ei auttanut kuin odottaa. Lähtevien lentojen taululta totesin lentoni lähtevän portilta 22 ja olin totta puhuen hieman yllättynyt, sillä portti sijaitsi omien muistikuvieni mukaan "ulkomaan puolella".

Siirryin yläkertaan ja läpi turvatarkastuksen ja pysähdyin heti turvatarkastukselta oikealle sijaitsevaan kahvilaan suoraan portin 13 viereen. Kahvia hörppiessä ja ohi rullailevia koneita seuraillen aika kului mainiosti ja reilun puolen tunnin kuluttua päätin lähteä etsimään lähtöporttiani terminaalin "kotimaansiiven" toisesta päästä. Viimeksi kun olin siirtynyt kotimaan terminaalista ulkomaan terminaaliin muutama vuosi sitten, oli välillä turvatarkastus ja lippujen tarkastus. Nyt välillä ei ollut minkäänlaista tarkastuspistettä, ja terminaalien välillä saattoi kävellä vapaasti riippumatta siitä matkustiko kotimaassa vai ulkomaille. Jälkeen päin selvitettynä menettely on todennäköisesti seurausta Euroopan sisäisten lentojen verovapaiden ostosten poistumisesta sekä mahdollisesti myös ei-Schengen alueen rakentamisesta. Sen seurauksena portti voi jatkossa sijaita "koti- tai ulkomaanterminaalissa" riippumatta siitä matkustetaanko kotimaassa vai ulkomailla. Sen myötä myös kotimaan matkustajat pääsevät käyttämään "ulkomaanterminaalin" palveluja. Oman lentoni portti 22 sijaitsi kuitenkin aivan tornin juuressa ja oli tällä hetkellä tyhjä. Monitorissa luki Ivalo ja lähtöaikakin piti paikkansa. Koska koneen lähtöön oli aikaa vielä noin tunnin verran, kävin kuluttamassa aikaa kävelemällä myös terminaalin toiseen päähän.

OH-LMG portilla 22 juuri saapuneena edelliseltä lennoltaan. Tankkaus on juuri kesken, ja terminaalin muodostama varjo on jo peittänyt lähes koko koneen. (klikkaa suureksi)
Tankkaus
Palatessani lähtöportille, ei muita matkustajia ollut kerääntynyt paikalle kuin muutama. Valtasin itselleni paikan ikkunan vierestä ja jäin odottamaan konettamme saapuvaksi edelliseltä lennoltaan. Puhelimella kuunneltu ATIS kertoi CAVOK:in vallitsevan ja tuulen olevan suunnasta 310 astetta ja 6 solmua Mitä todennäköisemmin tulisimme siis lähtemään edelleen lähtevien koneiden käyttämältä kiitotieltä 33. Ilta-aurinko alkoi painumaan yhä alemmas, ja terminaalin muodostama varjo liikkui hitaasti mutta varmasti kohti kiitotietä. Pian vasemmalta rullasi vanhassa värityksessä oleva MD-83, joka kääntyi kuin kääntyikin portille 22 ja pysähtyi siihen aikaan 19.35. Keulasta erottui rekisteri OH-LMG...valitettavasti, sillä olin matkustanut kyseisellä yksilöllä jo useamman kerran aiemminkin. Lisäksi ollessani kotimaan terminaalin päässä reilut kolmisen tuntia sitten, sain seurata LMG:n käynnistysongelmia työnnön jälkeen.

Näkymä paikalta 27A portilla 22. Muut portit ovat täysin tyhjiä. (klikkaa suureksi)
Näkymä
Koneen moottorit sammutettiin ja sen ympärillä käynnistyi säpinä. Matkustajasilta siirtyi koneeseen kiinni ja matkustajia alkoi virtaamaan ulos koneesta. Samalla matkatavaroita purettiin koneen tavaratilasta, ja Esson säiliöauto saapui paikalle ja ryhtyi tankkaamaan konetta. Kello tuli kahdeksan, ja lähtöaikamme alkoi lähestyä uhkaavasti. Odottava ihmisjoukko oli kasvanut hieman, mutta silti ihmisiä oli portilla vain parisenkymmentä. Eipä tainnutkaan olla lennolla ruuhkaa ja ei varmaankaan tarvinnut enää epäillä, ettenkö mahtuisi mukaan. Kello 20.10 lentomme kuulutettiin, ja pääsin siirtymään tiskille. Annoin lippuni ja siirryin matkustajasillalle. Lentoemännät olivat vastassa koneen ovella, ja astuin sisälle Maikki-Golfiin. Valitsin paikaksi 27A:n jo liki vakiopaikaltani siiven takaa ja tällä kertaa valitsin vasemman puolen, koska arvelin lentoonlähdön tapahtuvat kiitotieltä 33. Näin saisin kuvat terminaalista lentoonlähdössä, vaikkakin vasten aurinkoa. Muutkin matkustajat asettuivat paikoilleen, ja sain todeta istuvani likipitäen tyhjässä koneessa. Matkustajia oli arviolta 20-30 kappaletta, ja heistäkin valtaosa jäi istumaan koneen etupuoliskoon. Itse olin koneen perässä ainoastaan yhden muun matkustajan kanssa.

Rullamassa Yankeeta pitkin kohti kiitotien 33 odotuspaikkaa. Aurinko painuu mailleen kovaa vauhtia. (klikkaa suureksi)
Rullaus
Kello 20.14 ilmastointi pysähtyi ja APU käynnistyi. Samassa sähköt siirtyivät APU:n alle - valot välähtivät - ja ilmastointi käynnistyi uudelleen pari minuuttia myöhemmin. Samalla matkustamo valmistui, ja pian ohjaamosta kuulutettiin matkustajat tervetulleiksi. Samassa yhteydessä lentoajaksi kerrottiin harvinaisen lyhyt tunti ja 15 minuuttia, ja lisäksi kuulutuksen perusteella selvisi lievän myöhästymisemme syy: Ykkösmoottorin viallinen starttirele, joka oli aiheuttanut ongelmia jo edellisellä lähdöllä Helsingistä ja joka nyt oli vaihdettu. Siinä siis syy bongaamiini LMG:n aiempiin käynnistysongelmiin.


Juuri irronneena kiitotieltä 33. (klikkaa suureksi)
Lentoonlähtö
Ilmaan

Kone nytkähti liikkeelle aikaan 20.23 eli 7 minuuttia myöhässä aikataulustaan samalla kun kakkosmoottori lähti pyörimään. Taas valot välähtivät, ja saman tien lähti ykkösmoottori pyörimään. Melutaso kasvoi. Samalla kaiuttimista kuului turvallisuusohje ja lentoemäntä esitti ohjeita käytännössä. Rullaus alkoi aikaan 20.26, ja kone kääntyi vasemmalle. Spoilerit testattiin ja laippoja tuli ulos arviolta 5-10 astetta. Rullaustieltä DM käännyttiin pois YE:sta ja rullaus jatkui Yankeeta pitkin kohti odotuspaikkaa 33. Kiitotielle rullattiin pysähtymättä YL:n kautta. Kone pysähtyi kiitotielle. Hyvin pian tehot nousivat, jarrut irtosivat, ja kone aloitti kiihdytyksen kiitotieltä 33 aikaan 20.30.

Nousussa kolmannen kiitotien rakennustyömaan yllä. (klikkaa suureksi)
Nousussa
Kotimaan terminaali ilmestyi taas näkyviin, ja koneemme mittasi kiitotietä, kunnes hieman ennen tornia nokkapyörä nousi ilmaan. Pääteline irtosi maasta, ja olimme ilmassa. Vasemmalla näkyi kolmannen kiitotien valmistumaisillaan oleva rakennustyömaa, ja samalla teline kolahti sisään. Hyvin pian kiitotien pään ylityksen jälkeen alkoi oikea kaarto ja suuntasimme kohti Antonin VOR:ia. Kaarron jälkeen laipat tulivat sisään kerralla. Hetken kuluttua, hieman Hyvinkään eteläpuolella, alapuolella näkyi joukko kuumailmapalloja, jotka ilmeisesti nauttivat kauniin kesäillan tarjoamasta harrastusmahdollisuudesta. Pian nousu loiveni, ja vasemmalle puolelle ilmestyi Hyvinkään lentokenttä. Antonin VOR:ilta matka jatkui reittiä ylä-Yankee 75 pitkin kohti pohjoista samalla, kun nousu kohti matkalentopintaa jatkui. Aikaan 20.38 alkoi tarjoilu, ja yksi kärry lähti tulemaan keulasta kohti perää, jonne se ennätti hyvinkin pian. Sain eteeni sämpylän, mehua sekä valitsemaani kahvia. Aikaan 20.52 saavutimme matkalentopinnan 370 ja tehot vähenivät hiukan.

Matkustamo. Matkustajamäärä ei ole kovinkaan runsas. (klikkaa suureksi)
Matkustamo
Säätila oli huonontunut siitä mitä se oli Helsingistä lähdettäessä, ja nyt alapuolella oli siinä määrin pilveä, että näkyvyys maahan oli heikko. Alapilveä oli arviolta 3/8 taivasta, mutta ohut yläpilviharso teki näkymästä utuisen ja epäselvän. Näin ollen maan pinta erottui vain aika ajoin. Laskeva ilta-aurinko paistoi suoraan sisään ikkunastani, ja muoviverhoa joutui pitämään alhaalla välttyäkseen häikäisyltä. Pian
Aurinko painuu mailleen. Arviolta Rovaniemen korkeudella.(klikkaa suureksi)
Auringonlasku
lentoemäntä saapui keräämään roskat pois, ja nyt loppumatka olisi vain maisemien katselua. Ohjaamon tekemän kuulutuksen mukaan reitti tulisi jatkumaan Oulun ja Rovaniemen kautta kohti Ivaloa, ja tällä kertaa luvassa ei siis ollut oikaisua suoraan kohti Ivaloa. Koska matkustajamäärä oli näinkin vähäinen, pystyin, tai pikemminkin, kehtasin liikkua ympäri koneen peräosaa seurailleen välillä matkan edistymistä myös toiselta puolelta konetta, jonne aurinko ei paistanut. Jonkin ajan kuluttua, aikaan 21.02, koneen oikealta puolelta erottuikin pilvien lomasta lentokenttä, jonka tunnistin sen Pyhäsalmeksi. Aikaan 21.20 teimme kevyen kaarron oikeaan, ja päättelin sijainniksemme Oulun. Alla oleva pilviharso esti tunnistuksen maanpinnasta.


Pilvikerroksen alapuolella tekemässä näkölähestymistä kiitotielle 04. Aurinko painuu juuri horisonttiin. (klikkaa suureksi)
Lähestyminen
Laskuun

Aikaan 21.31 teimme kevyen vasemman kaarron, ja nyt päättelin koneemme saaneen selvityksen suoraan kohti TOL:oa, Ivalon kiitotien 04 NDB-majakkaa. Vain minuutti tämän jälkeen aloitimme laskeutumisen alaspäin. Pilviharson lomasta näkyvä maisema oli muuttunut Lapin karuksi metsämaisemaksi, ja peltoalueita ei juuri näkynyt. Aurinko oli jo hyvin lähellä horisonttia, ja taivas punersi kauniisti samalla, kun liu'uimme alaspäin kohti Ivaloa. Alla makaava pilviharso paksuni, ja samalla se läheni kovaa vauhtia. Jatkoimme matkaamme alaspäin, ja hetken kuluttua syöksyimme suoraan pilveen. Nyt koneessa tuli kohtalaisen hämärää ja mitä alemmas pilven sisässä mentiin, sitä hämärämpää koneessa oli. Yhtä nopeasti kuin olimme
Laskussa kiitotielle 04 juuri ennen kosketusta. Yö saapuu ja usva nousee jo maastosta. (klikkaa suureksi)
Lasku
pilveen sukeltaneetkin tulimme sieltä ulos, ja nyt alla levittäytyi pilvinen erämaa-alue. Korkeutemme oli arviolta noin 4000-5000 jalkaa, ja arvelin lentäjien tekevän näkölähestymisen kiitotielle 04 nyt kun olimme ulkona pilvestä ja kiitotie oli todennäköisesti näkyvissä. Auringon viimeinen punerrus katosi horisonttiin, ja jäljelle jäi vain taivaan punainen väri. Yö oli saapumassa Lappiin. Aikaan 21.43 avautuivat lentojarrut, ja minuuttia myöhemmin ne sulkeutuivat, ja ensimmäinen pykälä laippoja tuli ulos. Minuutti tämän jälkeen tuli seuraava annos laippoja, ja olimme nyt arviolta reilun 2000 jalan korkeudessa. Aikaan 21.46 tuli laskuteline ulos, ja aikaan 21.48 loputkin laipat laskuasuun. Pian kaarroimme oikealle, ja nyt arvelin meidän olevan loppuosalla kiitotielle 04. Maa lähestyi, ja maanpinnan yksityiskohdat alkoivat erottua. Vasemmalla levittäytyvä Hammastunturin erämaa-alue painui horisontin taa, ja maan pinta lähestyi. Pian
Juuri pysähtyneenä Ivalon terminaalin eteen. (klikkaa suureksi)
Ivalossa
näkyviin tuli Ivalojoki, joka virtasi vasemmalla puolella ja josta kohosi jo usvaa kielien ilman kohtalaisesta viileydestä. Aivan Ivalojoen törmää seuraten allemme ilmestyi kiitotie. Maikki-Golfi loivensi, odotti, ja pian pääteline kosketti Ivalon kiitotietä 04 aikaan 21.50. Laskun jälkeen kone rullasi suoraan eteenpäin, ja kääntyi asematasolle käytännössä ainoasta vaihtoehdosta, Bravosta. Asematasolla kone pysähtyi tyypillisesti poikittain kaikkien merkittyjen pysäköintiruutujen päälle liki terminaalin suuntaisesti aikaan 21.51, neljä minuuttia etuajassa.

OH-LMG saapuneena Ivaloon. Aurinko on laskenut, ja jäljellä on enää taivaanrannan punerrus. (klikkaa suureksi)
OH-LMG Ivalossa
Koneen ympärille saapui joukko maahenkilökuntaa, samalla kun koneen etuovi avattiin. Kaikki koneen 20-30 matkustajaa syöksyivät ulos raikkaaseen ja hämärtyvään Lapin iltaan ja ulkolämpötila oli selkeästi Helsinkiä alhaisempi. Laskeuduin LMG:n portaat alas asematasolle, ihailin hetken koneen keulaa, ja siirryin sisälle terminaaliin. LMG tulisi palaamaan Helsinkiin jo puolen tunnin kuluttua uudet matkustajat mukanaan. Noin puolen tunnin kuluttua ajellessamme autolla kohti Saariselkää, LMG kohosi Ivalon kiitotieltä 22 ja ohitti meidät varsin korkealla vasten tummenevaa taivasta. Reilun tunnin kuluttua se saapuisi takaisin kotiinsa Helsinkiin - sinne mistä se oli vain pari tuntia sitten lähtenyt.


PL - 11/2002


etusivu - 1 - 2 - 3 - 4 - 5